Antti Heikkinen: Einari

 

Einari on Ponssen perustajan Einari Vidgrenin elämäkerta. Antti Heikkinen on valinnut omaperäisen kirjoitustyylin. Hän vie Einarin elämäntarinaa eteenpäin pitkälti keskusteluilla. Ne on tietysti kirjoitettu savoksi. Kertojan osuudetkin ovat luonteeltaan sellaisia, että Einari lähestyy romaania. Alkusanoissaan Heikkinen sanoo hakeneensa oikeaa muotoa pitkään.

”Mukaan piti saada paitsi Einarin persoona, myös hänen mielenmaisemansa ja elinseutunsa kaikkine ihmisineen, murteineen ja tarinoineen.”

Luettuani kirjan voin todeta, että ratkaisu on onnistunut. Einari tuntuu tulevan tutuksi.

Pidin kovasti siitä, että Einarin lapsuus- ja nuoruusvuosista kerrotaan kunnolla. Einari oli jo lähes lapsena hevosen kanssa savottatöissä. Syntyy vahva tausta hänen halulleen rakentaa metsäkoneita. Einari oli taitava verkostoitumaan – vaikka sitä sanaa tuskin hänen nuoruudessaan käytettiin. Verkosto alkoi syntyä hyvin aikaisin.

Yllätys oli, kuinka vähillä teoreettisilla tiedoilla ensimmäisiä koneita rakenneltiin. Kesti kauan ennen kuin ensimmäinen insinööri palkattiin Ponsseen. Einari osasi valita oikeat miehet oikeille paikoille, niin jo ensimmäisten koneiden kehittämisessä mukana olleet, ja sen ensimmäisen insinöörin.

Miten on mahdollista, että Ponsse kasvoi muutaman miehen nyrkkipajasta kansainväliseksi suuryritykseksi, jonka tuotteita viedään yli 40 maahan? Einarin persoonan, verkostojen ja omistautuneiden työntekijöiden ohella osansa on alkuaikojen periaatteella, jonka ajatusta muidenkin firmojen soisi noudattavan:

”– Ainoo tavote on se, jotta tehhään kestävä kone. Semmonen, joka ei mäne heti rikki ja jonka korjoominen ei syö niin pirusti rahoja.”

Einarista on pidetty myös blogeissa Kulttuuri kukoistaa ja Amman lukuhetki.

Antti Heikkinen: Einari
WSOY 2020, 352 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 12. Kirjassa ollaan metsässä.