Claudio Magris: Tonava

 

Claudio Magris johdattelee lukijan Tonavan alkulähteiltä sen suistoon.

”Joella on useita nimiä. Monien kansojen keskuudessa Tonava ja Hister ovat viitanneet joen ylä- ja vastaavasti alajuoksuun, mutta vain harvoin jokeen kokonaisuudessaan. Plinius, Strabon ja Ptolemaios pohtivat aikoinaan, mihin edellinen päättyi ja mistä jälkimmäinen alkoi, ehkäpä Illyriassa tai Rautaportissa. Kaksiniminen joki, Ovidiuksen ”bisnominis”, kuljettaa mukanaan saksalaista kulttuuria ja sen unelmaa kotiin palaavan hengen harharetkistä; johdattaa sen itää kohti ja yhdyttää sen muihin kulttuureihin niin, että syntyy lukuisia sekamuotoisia metamorfooseja, joissa historia kokee täyttymyksensä ja tuhonsa.”

Matkaa kuljetaan Wienin, Bratislavan, Budabestin, Belgradin ja monen muun pienemmän paikan kautta. Välillä pistäydytään sivujokien varsien kaupungeissa tai vieläkin kauempana. Jokaisella paikkakunnalla on jotakin annettavaa Tonavan alueen historiaan ja kulttuuriin, jos ei muuta, niin kuuluisuus, joka syntyi tai kuoli siellä, kuten Kafka Kierlingissä Itävallassa.

Historiasta vilahtelevat esille vanhat kreikkalaiset ja roomalaiset, kuten edellä olevassa lainauksessani, ottomaanit ja varsinkin Habsburgit, jotka hallitsivat isoa osaa Tonavaa ympäröivistä alueista satojen vuosien ajan. Nykyajassa päästään yhteen Baijerin CSU:n puoluekokoukseen saakka. Kirja on ilmestynyt vuonna 1986, joten sen ilmestymisen jälkeiset mullistukset eivät ole mukana, eikä Magris ole niitä ennakoinut.

Kulttuurissa Magris keskittyy kirjallisuuteen. Onhan hän itse kirjailija ja saksalaisen kirjallisuuden professori. Kuuluisuudeltaan Kafkan ja Canettin veroisten kirjailijoiden ohella Magris nostaa esille tuntemattomampia, kuten naisen asemasta kirjoittaneen Marieluise Fleisserin Ingolstadtista. Välillä Magris filosofoi kirjoittamisesta ja kirjallisuuden merkityksestä.

”Ehkäpä kirjoittamisessa onkin kyse olemassaolon tyhjien kohtien tilkitsemisestä; kirjoittamalla kenties täytetään tyhjyyttä, joka avautuu äkillisesti tiettynä päivänä ja hetkenä huoneessa näkyviin esineisiin ja imaisee ne lohduttomuuteen ja rajattomaan merkityksettömyyteen.”

Tonavassa on henkilöhakemisto, jossa on noin 800 nimeä. Hallitsijoita, poliitikkoja, insinöörejä, luonnontieteilijöitä, filosofeja, kirjailijoita… Myös kirjojen henkilöhahmoja, joista osa on hyvinkin tuttuja, kuten Pierre Bezuhov ja Emma Bovary, mutta jotkut jokseenkin tuntemattomia.

Tonava on melko vaativaa luettavaa. Siitä saisi eniten irti henkilö, joka tuntee hyvin keskieurooppalaista kulttuuria ja historiaa. Minä ainakin tunsin sivistykseni riittämättömyyden. Tonava on luokiteltu kirjastossa romaaniksi, mutta jos olisi olemassa luokitus ’sivistyskirjat’, sijoittaisin Tonavan sinne.

Claudio Magris: Tonava
Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
WSOY 2000, 444 s.
Italiankielinen alkuteos Danubio 1986

***********

Helmet-haaste: kohta 36. Kirjassa liikutaan ajassa.