Kuukauden nobelisti Roger Martin du Gard: Confidence africaine

 

Ranskalaisen Roger Martin du Gardin tunnetuin teos on kahdeksanosainen romaanisarja Les Thibault, josta on suomennettu kuusi osaa nimellä Thibault’n suku. Pientä kirjaa Confidence africaine (afrikkalainen luottamuksenosoitus) kutsutaan Martin du Gardin teosluettelossa kertomukseksi. Sitä ei ole suomennettu. Olen lukenut sen kerran aikaisemmin vuosia sitten ja luin uudestaan tätä bloggausta varten. Tapojeni vastaisesti selostan tässä kertomuksen juonta.

Kirjassa on kehyskertomus, johon Martin du Gard on kirjoittanut itsensä. Kirjailija on mennyt keuhkotautiparantolaan tapaamaan erästä hoidettavana olevaa oppilastaan. Siellä hän tutustuu italialaiseen kirjakauppiaaseen Barbazanoon, jonka sisarenpoika Michele on kuolemaisillaan tautiin. Michele kuoleekin muutaman päivän kuluttua. Kirjailija auttaa Barbazanoa käytännön järjestelyissä. He ovat alusta alkaen pitäneet toisistaan.

Myöhemmin Martin du Gard on työmatkalla, joka vie hänet oleskelemaan j0ksikin aikaa pohjoisafrikkalaiseseen kaupunkiin, jossa Barbazano asuu. Kirjailija tutustuu Barbazanon yhtiökumppaniin Luzzatiin, joka on naimisissa Barbazanon sisaren Amalian kanssa. He ovat aivan erilaisia kuin Barbazano, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Amalia on paljon miestään nuorempi. Hän istuu kaupan kassalla ja syö koko ajan viikunahilloa tai turkkilaisia makeisia. Ylensyöminen ja useat raskaudet ovat muokanneet hänen ulkomuotoaan niin, että kirjailija pitää häntä täydellisenä parannuskeinona seksuaalista halua vastaan.

Afrikkalainen luottamuksenosoitus on Barbazanon kirjailijalle kertoma tositarina, jonka Martin du Gard sanoo vain kirjanneensa ylös sellaisena kuin se hänelle kerrottiin. Barbazanon ja Amalian äiti kuoli, kun lapset olivat pieniä. Ankara isä kohteli heitä etäisesti. Lapset asuivat kaupan ja muiden asuintilojen yläpuolella samassa huoneessa. Kun Barbazano oli 17-vuotias ja Amalia 21, he alkoivat maata keskenään. Kiihkeä suhde kesti neljä vuotta kenenkään huomaamatta. Sille tuli loppu, kun Barbazanon piti lähteä kahden vuoden asepalvelukseen. Samoihin aikoihin isä päätti naittaa Amalian liikekumppanilleen Luzzatille. Amalia ei olisi halunnut naimisiin ”vanhan sian” kanssa, mutta isälle ei sanottu vastaan. Hän päätti hankkiutua raskaaksi ennen häitä. Keuhkotautiparantolassa kuollut Michele oli sisarusten lapsi.

Kirjailijaa hämmensivät perheen nykyiset järjestelyt. Barbazano asui yhdessä lankonsa ja sisarensa ja heidän lapsilaumansa kanssa. Hänen ja Amalian välinen intohimo oli laantunut asepalveluksen aikana. Sen jälkeen hän oli joutunut ensimmäiseen maailmansotaan, ja kun hän palasi sieltä, Amalia näytti täysin tyytyväiseltä elämäänsä. Sisarukset eivät olleet koskaan enää puhuneet nuoruutensa tapahtumista.

Confidence africaine on minusta erinomainen kertomus rakenteeltaan ja tyyliltään. Barbazano kertoo intohimotarinansa viileän toteavasti. Tunteita herää lukijassa.

Barbazano aloittaa kertomuksensa sen jälkeen, kun hän ja kirjailija ovat keskustelleet ranskalaisesta lehtiartikkelista, jossa syytettiin nuoria amerikkalaisia romaanikirjailijoita shokeeraavista ja epätodennäköisistä aiheista. Ehkä Martin du Gard halusi sanoa, että elämässä tapahtuu kaikenlaista poikkeuksellista.

Sarjasta Thibault’n suku on blogannut Jokke.

Roger Martin du Gard: Confidence africaine
Gallimard, 1995, 89 s. (ilmestynyt ensimmäisen kerran 1949)

***********

Sijoitan kirjan Helmet-haasteeessa kohtaan 28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä. Kirja ei ollut hyödyllinen sisältönsä vuoksi, vaan siksi, että en ole pitkään aikaan lukenut mitään ranskaksi ja jouduin verestämään taitojani.