Kiviset unet kertoo Azerbaidžanin azerien ja
armenialaisten tulehtuneista suhteista. Kuuluisa näyttelijä Sadai Sadygly asui
lapsena Ailisin kylässä. Siellä azerit olivat osallistuneet turkkilaisten tekemään
armenialaisten joukkomurhaan, ja kylässä asui Sadyglyn lapsuudessa enää muutama
armenialainen. Hän tunsi heistä kaksi naista, joita oppi pitämään hyvinä
ihmisinä. Myöhemmin elämässään hän tunsi myötätuntoa armenialaisia kohtaan ja
kunnioitusta ja vetoa heidän uskontoaan kohtaan.
Kirja alkaa, kun Sadygly tuodaan
bakulaiseen sairaalaan. Hänet on pahoinpidelty hengenvaarallisesti, kun hän on
mennyt auttamaan armenialaista vanhusta, jota muutama azerinuorukainen hakkasi.
Sadyglyn lapsuuden kokemuksista kerrotaan takaumissa, samoin kuin hänen
apestaan, tunnetusta tohtorista, joka on asettunut asumaan Ailisiin.
Juuri ennen pahoinpitelyä Sadygly
on ollut keskustelemassa teatterinjohtajan kanssa uudesta näytelmästä, johon
hänet halutaan vetonaulaksi. Vuosi on 1989, ja keskustelun aikana Sadygly tekee
selväksi käsityksensä siitä, mihin perestroikan aloittama poliittinen
valtataistelu on johtamassa. Hän ennustaa yhteenottoja azerien ja
armenialaisten välillä.
Sadyglyn toipumisesta ei ole
varmuutta.
”Mutta kiviportaalta, jolla
Sadai Sadygly nyt seisoi, ei näkynyt vielä yhtäkään Vuragyrdin kirkon kiveä.
Tähän mystisen kauniiseen maailmaan Sadai saapui juuri harmoniaa etsiessään, ja
jos se, mitä hän näki, oli kuin olikin harmonia, oliko hänen mitään mieltä
jatkaa tietään tästä eteenpäin?”
Kahden kansan välistä ystävyyttä
ja rauhaa korostava kirja sai Azerbaidžanissa nuivan vastaanoton.
Kansiliepeessä kerrotaan kirjailijasta näin:
”Kirjan julkaisemisen jälkeen
häneltä riistettiin Azerbaidžanin kansalliskirjailijan arvo, ja monet azerbaidžanilaiset
loukkaantuivat tavasta, jolla kirja kuvasi armenialaisia.”
Akram Ailisli: Kiviset unet
Suomentanut Liisa Viitanen
Into 2015, 150 s.
Venäjänkielinen alkuteos Kamennye sny 2013
***********
Helmet-haaste: 29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa.
Maailmanvalloitus: Azerbaidžan.
Olen lukenut tämän joskus blogiaikana, mutta unohtanut jo kaiken, joten kiitos muistin virkistämisestä! Hienoa että Ailisli korostaa azerien ja armenialaisten välistä ystävyyttä ja rauhaa, mutta ikävää, että kirja sai hänen kotimaassaan noin huonon vastaanoton.
VastaaPoistaTuollainen vastaanotto tuntui erityisen pahalta, kun kirja tuli luetuksi nykyisessä jännittyneessä poliittisessa tilanteessa.
PoistaHuh huh, näin paheksuttavaa voi olla ystävyydestä ja rauhasta kirjoittaminen!
VastaaPoistaNiinpä. Tuntuu, että kirjailijan tavoitteita ei ole lainkaan ymmärretty.
PoistaKiintoisaa! Hienoa että on saatu suomennos noinkin kaukaisesta maasta tulevalta kirjailijalta.
VastaaPoistaOnneksi silloin tällöin ilmestyy suomennoksia meille harvinaisemmilta kulttuurialueilta.
PoistaVau minkä kirjan olet löytänyt maailmanvalloituksella. Hieno juttu.
VastaaPoistaKirjan ilmestymisestä ei edes ole kovin kauan. On mennyt ainakin minulta silloin aivan ohi.
Poista