tiistai 15. helmikuuta 2022

3 x Vera Stanhope

 

Olen viime kuukausina lukenut Ann Cleevesin Vera Stanhope -dekkareita rentoutuskirjoina. Cleevesin rikosromaanit ovat perinteisiä brittidekkareita. Niissä ei ole raakaa väkivaltaa, ja vaikka poliisin käytössä on modernit menetelmät kuten dna-analyysit, niin rikokset ratkaistaan kuulustelemalla, motiivia etsimällä ja ihmissuhteisiin paneutumalla. Komisario Vera Stanhope on upea päähenkilö. Hän on erikoinen, mutta ei liikaa. Hän on iso, kömpelö ja pukeutuu huolimattomasti. Hän on yksinäinen. Hän omistautuu työlleen ja on siinä hyvä. Televisiosarjan Vera on hieman siistitty versio kirjojen Verasta.

Viiltoja

Viiltoja on suljetun paikan mysteeri. Syrjäisessä Kirjailijoiden talossa pidetään kurssia rikoskirjailijuudesta haaveileville. Yksi kurssin ohjaajista murhataan. Hän oli professori, näkyvä tv-esiintyjä ja teräväsanainen kriitikko. Kurssin järjestäjillä ja osallistujilla on yllättäviä kytkentöjä murhan uhriin ja toisiinsa. Rikospaikka antaa Cleevesille mahdollisuuden itseironisiin kommentteihin. ”Christiempää kuin Christie itse.”

Merilokki

Vera saa vankilaan joutuneelta entiseltä kollegaltaan vinkin ruumiin kätköpaikasta. Vinkki osoittautuu paikkansa pitäväksi, mutta piilosta löytyy yhden ruumiin sijasta kaksi. Juttu on vanha. Uhreista on jäljellä vain luut. Tässä tutkimuksessa Vera joutuu pelkäämään, paljastuuko hänen edesmenneestä Hector-isästään jotakin vakavampaa kuin suojeltujen lintujen metsästäminen ja täyttäminen ja niiden munien myyminen. Veran lähestymistapa tutkintaan näkyy siinä, miten hän arvioi järjestelmällistä ja tehokasta nuorta alaistaan Hollya.

Hän kuitenkin tiesi, ettei Hollysta koskaan tulisi parempaa poliisia. Tämä ei pystynyt luontevasti seurustelemaan eri-ikäisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa, kuuntelemaan, tunnustelemaan ja ymmärtämään. Ihmiset eivät kiehtoneet häntä.”

Synkin ilta

Synkin ilta alkaa, kun Vera löytää sankassa lumipyryssä tien laitaan ovi auki hylätyn auton turvaistuimesta vuoden vanhan pikkupojan. Tapahtumapaikka on lähellä Blockburnin kartanoa, jonne Vera ajaa soittamaan puhelimella, koska kännykälle ei löydy kenttää. Kartanon pihalta löytyy nuoren naisen ruumis. Pikkupojan äidin, kuten nopeasti selviää. Blockburn on Veran isän Hectorin suvun rapistunut kartano. Hector oli katkaissut välinsä sukulaisiinsa, eikä Verakaan ollut pitänyt heihin yhteyttä. Synkimmässä illassa on tyypillinen englantilainen rikostarinoiden miljöö: vanha kartano, sen omanarvontuntoista väkeä, vuokraviljelijöitä, vanhoja ja uusia salaisuuksia. Kuka oli Veran löytämän lapsen isä?

Ann Cleeves: Viiltoja
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Karisto 2014, 314 s.
Englanninkielinen alkuteos The Glass Room 2012

Ann Cleeves: Merilokki
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Karisto 2018, 354 s.
Englanninkielinen alkuteos The Seagull 2017

Ann Cleeves: Synkin ilta
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Karisto 2021, 345 s.
Englanninkielinen alkuteos The Darkest Evening 2020

6 kommenttia:

  1. Kiintoisaa, tähän sarjaan voisi joskus tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän kovasti Vera Stanhope -dekkareista. Myös tv-sarja on ollut hyvä. Siinä on pääosassa loistava Brenda Blethyn.

      Poista
  2. Kiitos vinkistä! En ole koskaan lukenut sarjan dekkareita, mutta esittelysi perusteella voisin hyvinkin pitää niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidät perinteisistä brittidekkareista, pitäisit näistäkin.

      Poista
  3. Vera on hyvin sympaattinen päähenkilö. Tykkään kirjoista ja vielä enemmän tv-sarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tv-sarjan hyvyys johtuu paljolti Brenda Blethynistä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.