Olen
viime kuukausina lukenut Ann Cleevesin Vera Stanhope -dekkareita
rentoutuskirjoina. Cleevesin rikosromaanit ovat perinteisiä brittidekkareita.
Niissä ei ole raakaa väkivaltaa, ja vaikka poliisin käytössä on modernit
menetelmät kuten dna-analyysit, niin rikokset ratkaistaan kuulustelemalla,
motiivia etsimällä ja ihmissuhteisiin paneutumalla. Komisario Vera Stanhope on
upea päähenkilö. Hän on erikoinen, mutta ei liikaa. Hän on iso, kömpelö ja pukeutuu
huolimattomasti. Hän on yksinäinen. Hän omistautuu työlleen ja on siinä hyvä.
Televisiosarjan Vera on hieman siistitty versio kirjojen Verasta.
Viiltoja
Viiltoja on
suljetun paikan mysteeri. Syrjäisessä Kirjailijoiden talossa pidetään kurssia
rikoskirjailijuudesta haaveileville. Yksi kurssin ohjaajista murhataan. Hän oli
professori, näkyvä tv-esiintyjä ja teräväsanainen kriitikko. Kurssin
järjestäjillä ja osallistujilla on yllättäviä kytkentöjä murhan uhriin ja toisiinsa. Rikospaikka
antaa Cleevesille mahdollisuuden itseironisiin kommentteihin. ”Christiempää
kuin Christie itse.”
Merilokki
Vera saa
vankilaan joutuneelta entiseltä kollegaltaan vinkin ruumiin kätköpaikasta.
Vinkki osoittautuu paikkansa pitäväksi, mutta piilosta löytyy yhden ruumiin
sijasta kaksi. Juttu on vanha. Uhreista on jäljellä vain luut. Tässä
tutkimuksessa Vera joutuu pelkäämään, paljastuuko hänen edesmenneestä
Hector-isästään jotakin vakavampaa kuin suojeltujen lintujen metsästäminen ja
täyttäminen ja niiden munien myyminen. Veran lähestymistapa tutkintaan näkyy
siinä, miten hän arvioi järjestelmällistä ja tehokasta nuorta alaistaan Hollya.
”Hän
kuitenkin tiesi, ettei Hollysta koskaan tulisi parempaa poliisia. Tämä ei
pystynyt luontevasti seurustelemaan eri-ikäisten ja eritaustaisten ihmisten
kanssa, kuuntelemaan, tunnustelemaan ja ymmärtämään. Ihmiset eivät kiehtoneet
häntä.”
Synkin
ilta
Synkin ilta alkaa, kun Vera löytää sankassa lumipyryssä tien laitaan ovi auki hylätyn auton turvaistuimesta vuoden vanhan pikkupojan. Tapahtumapaikka on lähellä Blockburnin kartanoa, jonne Vera ajaa soittamaan puhelimella, koska kännykälle ei löydy kenttää. Kartanon pihalta löytyy nuoren naisen ruumis. Pikkupojan äidin, kuten nopeasti selviää. Blockburn on Veran isän Hectorin suvun rapistunut kartano. Hector oli katkaissut välinsä sukulaisiinsa, eikä Verakaan ollut pitänyt heihin yhteyttä. Synkimmässä illassa on tyypillinen englantilainen rikostarinoiden miljöö: vanha kartano, sen omanarvontuntoista väkeä, vuokraviljelijöitä, vanhoja ja uusia salaisuuksia. Kuka oli Veran löytämän lapsen isä?
Ann Cleeves: ViiltojaSuomentanut Annukka Kolehmainen
Karisto 2014, 314 s.
Englanninkielinen alkuteos The Glass Room 2012
Ann Cleeves: Merilokki
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Karisto 2018, 354 s.
Englanninkielinen alkuteos The Seagull 2017
Ann Cleeves: Synkin ilta
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Karisto 2021, 345 s.
Englanninkielinen alkuteos The Darkest Evening 2020
Kiintoisaa, tähän sarjaan voisi joskus tutustua!
VastaaPoistaPidän kovasti Vera Stanhope -dekkareista. Myös tv-sarja on ollut hyvä. Siinä on pääosassa loistava Brenda Blethyn.
PoistaKiitos vinkistä! En ole koskaan lukenut sarjan dekkareita, mutta esittelysi perusteella voisin hyvinkin pitää niistä.
VastaaPoistaJos pidät perinteisistä brittidekkareista, pitäisit näistäkin.
PoistaVera on hyvin sympaattinen päähenkilö. Tykkään kirjoista ja vielä enemmän tv-sarjasta.
VastaaPoistaTv-sarjan hyvyys johtuu paljolti Brenda Blethynistä.
Poista