Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Luinpa minäkin lopulta Elizabeth Stroutin kehutun Olive Kitteridgen.

Olive Kitteridgen erikoisuus on sen rakenteessa. Kukin luku muodostaa oman kokonaisuutensa, jossa Olive on mukana enemmän tai vähemmän. Joissakin hän on pääosassa, mutta joissakin lähes pelkkänä yhden virkkeen mainintana. Kaikesta tästä muodostuu kuva Olivesta ja Oliven ohella hänen kotikaupunkinsa asukkaista ja elämästä.

Oliven puoliso apteekkari Henry on kiltti ja mukava. Olivea pidetään töykeänä ja epämiellyttävänä. Kun häneen tutustuu, hänestä löytyy pehmeyttä. Entisenä matematiikan opettajana hänellä on kokemusta lapsista ja nuorista. Tavatessaan vakavasti sairaan anorektisen Ninan hän itkee ja sanoo:

”En tiedä kuka sinä olet, mutta nuori nainen, sinä särjet minun sydämeni.”

Kirjan ensimmäinen ja viimeinen luku tekivät minuun suurimman vaikutuksen. Ensimmäinen, nimeltään Apteekki, kertoo Henryn hämmentävästä suhteesta nuoreen apulaiseensa Deniseen. Se ei ole rakkaussuhde, vaan jotakin vaikeasti sanoitettavaa. Huolenpitoa ehkä. Viimeisessä luvussa Joki Olive myöntää, että yksin ei ole hyvä olla.

”Mitäpä nuoret tiesivät, hän ajatteli maatessaan tämän miehen vieressä, miehen käsi oli hänen olkapäällään, hänen käsivarrellaan; mitäpä nuoret tiesivät. He eivät tienneet että muhkuraiset, ikääntyneet ja ryppyiset himoitsivat toisiaan yhtä lailla kuin nuoret ja kiinteät, että rakkautta ei sopinut heittää hukkaan huolettomasti, niin kuin se olisi torttu lautasella, jonka toiset panisivat kiertämään. Ei, jos rakkautta oli saatavilla, se valittiin tai jätettiin valitsematta.”

Olive Kitteridge on hieno kirja ihmissuhteista, varsinkin sellaisista, joissa jätetään paljon sanomatta, sellaisista, joissa ei puhuta tunteista.

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Suomentanut Kristiina Rikman
Tammen Keltainen kirjasto 2020, 374 s.
Englanninkielinen alkuteos Olive Kitteridge 2008

***********

Helmet-haaste: kohta 16. Kirjan luvuilla on nimet.