perjantai 17. kesäkuuta 2022

Olli Jalonen: Merenpeitto

 

Luin pari vuotta sitten Olli Jalosen Finlandia-palkitun Taivaanpallon, josta pidin kovasti. Merenpeitto jatkaa Taivaanpallosta tutun Anguksen tarinaa 16-vuotiaasta noin 30-vuotiaaksi.

Angus on edelleen tieteentekijä Edmond Halleyn palveluksessa. Taivaanpallossa Halleyn tutkimuskohde oli avaruus. Merenpeitossa hänen kiinnostuksensa suuntautuu mereen. Hän kehittelee sukelluskelloa. Sen rakentamisessa Angukselle on varattuna ensimmäisen testaajan tehtävä. Halley lähtee myös tutkimusmatkalle, jolle saa komennettavakseen oman laivan, vaikka merimiehet pitävät häntä epäpätevänä kapteeniksi. Kirjassa on lyhyitä lainauksia Halleyn tutkimusmatkan lokiteksteistä samoin kuin kahdesta hänen tieteellisestä artikkelistaan.

Anguksen asema herra Halleyn taloudessa on epämääräinen. Hän joutuu tekemään talossa palveluspojan tehtäviä, vaikka haluaisi olla enemmän mukana herra Halleyn eksperimenteissä. Tutkimusmatkalle hän pääsee kirjurin apulaisena.

Ehkä vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut ymmärtää että minunlaisteni ympärille on syntymästä saakka merkitty särkemättömät aidat ja rajat joita ei sovi ylittää. Samalla lailla kuin valtameren saaret meren keskelle on ihmiset aseteltu pysyville sijoilleen, niin on alkanut tuntua vaikka nuorempana olen luullut että rajoja ei ole.

Merenpeitossa tapahtuu vähemmän kuin Taivaanpallossa. Taivaanpallossa Angus johdateltiin syntymäsaareltaan Saint Helenalta Englantiin. Merenpeiton tapahtumaympäristö on staattisempi, vaikka Angus pääseekin tutkimusmatkalle. Anguksen pohdinnat omasta elämästään ja herra Halleyn tutkimuksista kulkevat samalla angusmaisella kielellä kuin Taivaanpallossa.

Ei ihminen voi mitenkään elää vetten alla, ei meren syvyyksissä eikä hengen tukahduttavassa sameassa joessa, ei missään enempää kuin hetken ja sen verran kuin muut pystyvät vaikeilla keinojärjestelyillä pinnan alle järjestämään. Tällä tavoin olen miettinyt ja alkanut epäillä muitakin asioita kun olen ehtinyt rauhassa ajatella.

Angukselle tapahtuu ikäviäkin asioita, mutta lopussa hänen elämänsä järjestyy kauniisti paikalleen. Vaikka Merenpeitto oli hieman Taivaanpalloa vaisumpi, luin sen silti oikein mielelläni.


Olli Jalonen: Merenpeitto
Otava 2019, 462 s.

6 kommenttia:

  1. Taivaanpallo on lukulistalla, koska tarkoituksena on lukea kaikki Finlandia-palkitut. Mielenkiinnolla odotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä suosittelen Taivaanpalloa. Merenpeitto kannattaa lukea vasta sen jälkeen.

      Poista
  2. Jalonen on kirjoittanut kiehtovat ja massasta edukseen poikkeavat teokset Anguksen tarinasta; mielenkiintoista luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin omanlaisensa kieli ja Halleyn tieteellinen maailmankuva puhuttelivat.

      Poista
  3. Tämä on aivan ihana kirjapari! Varmasti tulee luettua useamman kerran. Olen tykännyt Olli Jalosen kirjoista muutenkin, mutta tässä kaksikossa on jotain vielä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut lukenut mitään Jaloselta ennen näitä kirjoja Anguksesta ja Halleysta. Pitäisi ehkä lukea muutakin.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.