Luin Danilo Kišin Tiimalasin
jo pari kuukautta sitten, mutta en ole saanut kirjoitetuksi siitä. Ajatukseni
kirjasta ovat edelleen aika sekavia.
Tiimalasi on ilmestynyt 1972, ja tapahtumat
on sijoitettu toisen maailmansodan aikaan Jugoslaviaan. Eläkkeelle jäänyt rautateiden
ylitarkastaja juutalainen E. S. on joutunut muuttamaan perheensä kanssa
sisarensa ja tämän tyttären perheen luo. He eivät ole haluttuja vieraita, vaan
saavat asuttavakseen lähes asuinkelvottoman kylmän tallin. Sinne he kuolevat
nälkään ja kylmään.
Edellä oleva selviää pieninä
paloina sieltä täältä. Kirjassa on kertojan osuuksia, E. S.:n kirjoituksia
otsikolla Erään hullun muistiinpanoja, kuulusteluja, joissa E. S.:ää
syytetään keinottelusta, sekä toisia kuulusteluja, joissa E. S. on todistajana.
Juttu koskee räjähdystä. E. S. oli juuri poistunut edellisestä asunnostaan, kun
se oli räjähtänyt. Lukiessa oli alkuun vaikea tietää, kenestä kerrotaan ja ketä
kuulustellaan ja miksi.
Eniten Tiimalasista tuli
mieleen Kafka. Siinä on unenomaisia jaksoja ja epäloogisuuksia. Kuulusteluissa
esitetään outoja kysymyksiä.
”Millainen huono vaikutus
keväällä (kasvun ja kukoistuksen kaudella) on ihmiseen?”
Ehkä Tiimalasia itseään
kuvaa parhaiten jakso, jossa puhutaan unesta, siitä mikä unessa on upeinta. Siitä
osa:
”Se, että uni muistutti yhtä
aikaa elämää ja samalla erosi siitä; sen ennaltaehkäisevä vaikutus; sen
vahvistava merkitys sekä sielulle että ruumille; sen rajoittamattomuus teemojen
ja sisällön valinnassa ja käsittelyssä; sen syvänteiden pohjattomuus ja
nousujen päätähuimaavuus; sen eroottisuus; sen vapaus; – –”
Kaiken kaikkiaan Tiimalasi
oli aika erikoinen kirja. Danilo Kišin kirjailijanlaatua saattaisi selvittää Barbara
Lönnqvistin essee, joka on liitetty Mansardan julkaisemaan toiseen Kišin kirjaan
Varhaisia suruja.
Danilo Kiš: Tiimalasi
Suomentanut Kari Klemelä
Mansarda 2009, 270 s.
Serbiankielinen alkuteos Peščanik 1972
***********
Helmet-haaste: kohta 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön.
Maailmanvalloitus: Serbia. Sijoitan Kišin Serbiaan, koska hänen kielensä oli serbia ja hän syntyi ja eli lapsuutensa paikassa, joka on nykyisen Serbian alueella.
Kuulostaa sellaiselta kirjalta, josta en pitäisi. Sekavuus ärsyttää. En pitänyt myöskään Kafkan Oikeusjutusta.
VastaaPoistaEn osaa sijoittaa Tiimalasia pitämis-asteikolla mihinkään. Mieltä askarruttava se oli.
PoistaOlen tämän trilogian (ilmeisesti sanan aika laajassa mielessä, eli ovat aika itsenäisiä teoksia) kaksi edellistä osaa lukenut, ja kiinnostavia ne ovat olleet, joten tämäkin pitäisi joskus. Joskin saattaa myös olla että kerronta käy kirja kirjalta omalaatuisemmaksi (ne edellisetkin ovat fragmenttisia, mutta muistelen Varhaisia suruja kuitenkin selkeämmäksi lukea kuin Puutarha, tuhkaa...hyviä toki olivat)
VastaaPoistaMinäkin olen ymmärtänyt, että trilogian osat ovat varsin itsenäisiä. Oli tämä sen verran ajatuksia herättävä, että saatan joskus tarttua noihin aiempiin osiin.
Poista