sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Danilo Kiš: Tiimalasi

 

Luin Danilo Kišin Tiimalasin jo pari kuukautta sitten, mutta en ole saanut kirjoitetuksi siitä. Ajatukseni kirjasta ovat edelleen aika sekavia.

Tiimalasi on ilmestynyt 1972, ja tapahtumat on sijoitettu toisen maailmansodan aikaan Jugoslaviaan. Eläkkeelle jäänyt rautateiden ylitarkastaja juutalainen E. S. on joutunut muuttamaan perheensä kanssa sisarensa ja tämän tyttären perheen luo. He eivät ole haluttuja vieraita, vaan saavat asuttavakseen lähes asuinkelvottoman kylmän tallin. Sinne he kuolevat nälkään ja kylmään.

Edellä oleva selviää pieninä paloina sieltä täältä. Kirjassa on kertojan osuuksia, E. S.:n kirjoituksia otsikolla Erään hullun muistiinpanoja, kuulusteluja, joissa E. S.:ää syytetään keinottelusta, sekä toisia kuulusteluja, joissa E. S. on todistajana. Juttu koskee räjähdystä. E. S. oli juuri poistunut edellisestä asunnostaan, kun se oli räjähtänyt. Lukiessa oli alkuun vaikea tietää, kenestä kerrotaan ja ketä kuulustellaan ja miksi.

Eniten Tiimalasista tuli mieleen Kafka. Siinä on unenomaisia jaksoja ja epäloogisuuksia. Kuulusteluissa esitetään outoja kysymyksiä.

Millainen huono vaikutus keväällä (kasvun ja kukoistuksen kaudella) on ihmiseen?

Ehkä Tiimalasia itseään kuvaa parhaiten jakso, jossa puhutaan unesta, siitä mikä unessa on upeinta. Siitä osa:

Se, että uni muistutti yhtä aikaa elämää ja samalla erosi siitä; sen ennaltaehkäisevä vaikutus; sen vahvistava merkitys sekä sielulle että ruumille; sen rajoittamattomuus teemojen ja sisällön valinnassa ja käsittelyssä; sen syvänteiden pohjattomuus ja nousujen päätähuimaavuus; sen eroottisuus; sen vapaus; – –

Kaiken kaikkiaan Tiimalasi oli aika erikoinen kirja. Danilo Kišin kirjailijanlaatua saattaisi selvittää Barbara Lönnqvistin essee, joka on liitetty Mansardan julkaisemaan toiseen Kišin kirjaan Varhaisia suruja.


Danilo Kiš: Tiimalasi
Suomentanut Kari Klemelä
Mansarda 2009, 270 s.
Serbiankielinen alkuteos Peščanik 1972

***********

Helmet-haaste: kohta 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön.

Maailmanvalloitus: Serbia. Sijoitan Kišin Serbiaan, koska hänen kielensä oli serbia ja hän syntyi ja eli lapsuutensa paikassa, joka on nykyisen Serbian alueella.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa sellaiselta kirjalta, josta en pitäisi. Sekavuus ärsyttää. En pitänyt myöskään Kafkan Oikeusjutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sijoittaa Tiimalasia pitämis-asteikolla mihinkään. Mieltä askarruttava se oli.

      Poista
  2. Olen tämän trilogian (ilmeisesti sanan aika laajassa mielessä, eli ovat aika itsenäisiä teoksia) kaksi edellistä osaa lukenut, ja kiinnostavia ne ovat olleet, joten tämäkin pitäisi joskus. Joskin saattaa myös olla että kerronta käy kirja kirjalta omalaatuisemmaksi (ne edellisetkin ovat fragmenttisia, mutta muistelen Varhaisia suruja kuitenkin selkeämmäksi lukea kuin Puutarha, tuhkaa...hyviä toki olivat)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ymmärtänyt, että trilogian osat ovat varsin itsenäisiä. Oli tämä sen verran ajatuksia herättävä, että saatan joskus tarttua noihin aiempiin osiin.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.