keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Kuukauden nobelisti Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät

 

Loppuelämät on viimevuotisen nobelistin Abdulrazak Gurnahin ensimmäinen suomennettu romaani. Kirja on muutenkin tuore eli vuodelta 2020. Loppuelämät kertoo Tansaniasta. Sen aikajänne on pitkä, 1800-luvun lopulta 1960-luvulle. Kirja keskittyy kuitenkin ensimmäiseen maailmansotaan ja heti sen jälkeiseen aikaan.

Loppuelämät on Tansanian sekä Hamzan ja Afiyan tarina. Afiya on orpo, jota hänen kasvattiperheensä kohtelee palvelijana. Isoveli Ilyas pelastaa Afiyan hetkeksi, mutta palauttaa tytön kasvattivanhemmille, kun päättää liittyä vapaaehtoisena saksalaisten Schutztruppeen. Kasvatti-isä pahoinpitelee Afiyan raa’asti, kun huomaa tämän osaavan lukea ja kirjoittaa. Tyttö pelastautuu Ilyaan ystävän Khalifan luo.

Hamza on myös orpo. Hän värväytyy Schutztruppeen ja pääsee – tai joutuu – siellä erään upseerin henkilökohtaiseksi sotilaspalvelijaksi. Upseeri opettaa Hamzalle saksaa. Heidän välilleen syntyy erikoislaatuinen suhde, jota muut sotilaat luulevat seksisuhteeksi. Hamzan sotakokemukset muodostavat suuren osan kirjasta. Sodan jälkeen hän saa töitä Khalifan työnantajalta ja pääsee asumaan Khalifan pihavajaan. Hyväsydämisen Khalifan luona Afiya ja Hamza kohtaavat.

Ennen sotaa Tansaniaa hallitsivat saksalaiset.

Päivä päivän jälkeen saksalaiset pusersivat iestä yhä tiukemmin vastahakoisten alamaisten kaulaan. Siirtomaahallinto lujitti otettaan maasta, virkamiehiä tuli lisää ja he levittäytyivät yhä laajemmalle. Hyviä maa-alueita vallattiin sitä mukaa kuin maahan saapui lisää saksalaisia uudisasukkaita. Pakkotyöjärjestelmää laajennettiin, jotta saatiin vedettyä teitä ja raivattua katuojia, perustettua lehtikujia ja puutarhoja uusien asukkaiden iloksi ja Kaiserreichin kunniaksi.”

Sodan jälkeen tulivat britit. He saivat aikaan jotain positiivistakin. ”Erityisesti koulutukseen ja terveydenhoitoon panostettiin.” Afiya ja Hamza saivat vain yhden lapsen, pojan, joka sai enonsa mukaan nimen Ilyas. Afiya kouluttautui apukätilöksi. Hamza eteni työnantajansa puusepänverstaan vetäjäksi. Heidän suurin murheensa oli Afiyan veli Ilyas, joka ei ollut palannut sodasta.

Tansania itsenäistyi vuonna 1961. Afiya ja Hamza elivät vielä silloin ja pääsivät juhlimaan itsenäisyyttä.

Loppuelämät on eurooppalaiselle valaisevaa luettavaa. Vaikka siirtomaa-ajoista jotain tietäisikin, ne tulevat lähemmäs romaanin kautta kerrottuna. Itäafrikkalaiset kärsivät julmasti ensimmäisen maailmansodan aikana. Saksa ja Iso-Britannia kävivät omaa sotaansa, jota laittoivat alusmaidensa kansalaiset sotimaan puolestaan. Valloittajamaan suhtautuminen afrikkalaiseen sotaveteraaniin kärjistyy Afiyan veljen Ilyaan kohtalossa, kun se lopulta selviää.


Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät
Suomentanut Einari Aaltonen
Tammen Keltainen kirjasto 2022, 339 s.
Englanninkielinen alkuteos Afterlives 2020

***********

Maailmanvalloitus: Tansania.

Helmet-haaste: kohta 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan (6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija, 33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan, 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022).

10 kommenttia:

  1. tykkään hänen vähän hiljasesta tavasta kirjottaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ilmaus tuo hiljainen tapa. Sopii tähän kirjaan, vaikka kuvattavat asiat ovat kovia.

      Poista
  2. Afrikasta ei voi liikaa lukea, sen historiaa on meille esitetty niin monin tavoin tarkoituksellisesti muunneltuna tai jätetty kertomatta. Loppuelämät odottaa minulla noutoa kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan minun kouluaikoinani Afrikasta ei kerrottu juuri mitään. Toivottavasti asiat ovat nykyisin paremmin.

      Poista
  3. Blogattiin tästä kirjasta samana päivänä. Hieno ja valaiseva teos. Eurooppalaiset ovat tosiaan ryöstäneet Afrikkaa kautta vuosisatojen ja samalla kohdelleet julmasti afrikkalaisia. Nobelin arvoinen teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä tosiaan tehtiin. Kävin lukemassa kirjoituksesi. Samoja asioita molemmille nousi päällimmäisenä esiin.

      Poista
  4. Kiitos kirjan esittelystä, Kiva kuulla, että tykkäsit tästä, minulla se odottaa hyllyssä.

    VastaaPoista
  5. Sotakuvaus ei nyt istu, mutta luen tämän varmaan myöhemmin. Tansaniasta en tiedä oikein mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hamzan kokemukset eivät olleet varsinaisesti sotimista, koska hän sai niin omanlaisensa tehtävän. Julmuuksilta ei kuitenkaan vältytä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.