keskiviikko 8. marraskuuta 2023

Natsume Sōseki: Unta kymmenen yötä

 

Kustantamo Teos on julkaissut japanilaisen klassikkokirjailijan Natsume Sōsekin kertomuksia. Kirja sisältää kaksi 1900-luvun alussa ilmestynyttä tarinakokoelmaa Unta kymmenen yötä ja Kevätvalon tarinoita. Kertomukset ovat hyvin lyhyitä, vain muutaman sivun mittaisia. (Kirjailijan sukunimi on Natsume, Sōseki on taiteilijanimi.)

Unta kymmenen yötä sisältää nimensä mukaisesti kymmenen unenomaista kertomusta. Ensimmäisen yön uni on seuraavanlainen. Minäkertoja katselee sängyllä makaavaa naista, joka sanoo kuolevansa kohta. Nainen antaa miehelle ohjeita.

– Kun olen kuollut, hautaa minut. Kaiva kuoppa suurella helmisimpukalla. Aseta taivaalta tippuvan tähden sirpale haudalleni merkiksi. Odota sitten hautani vierellä, sillä saavun jälleen tapaamaan sinua.

Nainen pyytää miestä istumaan hautansa vierellä sata vuotta. Kun nainen kuolee, mies toimii ohjeiden mukaan. Hän odottaa ja menettää ajan tajunsa ja alkaa epäillä, että häntä on huijattu. Lopulta haudalle kasvaa vitivalkoinen tuoksuva lilja, ja mies ymmärtää, että sata vuotta on kulunut.

Kevätvalon tarinoista muutamassa on unenomaisia piirteitä, mutta muuten ne ovat realistisempia kertomuksia pienistä tapahtumista. Niistä osa perustunee kirjailijan omiin kokemuksiin. Sōseki asui kaksi vuotta Englannissa. Sinne hän on sijoittanut joitakin kertomuksia, esimerkiksi Sumun harhailustaan pimeässä Lontoon sumussa ja Majoituksen ensimmäisestä majapaikastaan, jossa ei lainkaan viihtynyt. Kokoelman päättää Professori Craig, joka on muistelu omalaatuisesta professorista, jonka luona Sōseki kävi opiskelemassa. ”Mitä hän sitten opetti, sitä on vaikea sanoa”, kirjoittaa Sōseki.

Sōsekin kertomukset suhtautuvat novelleihin samoin kuin haikut ja tankat runoihin. Ne ovat lyhyitä, tiiviitä ja kauniita.

Tässä kirjassa suomentaja Aleksi Järvelän kommentit ja jälkisanat ovat korvaamattomia, ainakin minun kaltaiselleni Japanin kulttuuria ja kirjallisuutta huonosti tuntevalle. Jälkisanoissa on lyhyt Sōsekin elämäkerta. Lisäksi Järvelä sijoittaa Sōsekin tarinat aikansa viitekehykseen ja avaa niiden symboliikkaa.

Kertomukset on luettu myös blogissa Jotakin syötäväksi kelvotonta.


Natsume Sōseki: Unta kymmenen yötä ja muita kertomuksia
Suomentanut Aleksi Järvelä
Teos 2023, 171 s.
Japaninkieliset alkuteokset 夢十夜 (Yume Jū-ya) 1908 ja 永日小品 (Eijitsu shōhin) 1909

4 kommenttia:

  1. Viehättävä teos kyllä, ja Järvelän jälkisanat olivat kyllä hyödyllisiä: vaikka kirjailijan tausta olikin tuttu ja nämä Meiji-restauraatiot yms. tietysti, niin kyllähän tässä vilisi paljon viittauksia, joista tietysti osa upposi myös unenomaiseen tunnelmaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkisanat saivat minut jopa lukemaan joitakin kertomuksia uudelleen.

      Poista
  2. Tähän teokseen täytyy tarttua. Olen lukenut muutamilta japanilaisilta nykykirjailijoilta teoksia ja kiinnostunut enemmän Japanista. Aika usein myös tällainen unenomaisuus miellyttää minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olet kiinnostunut Japanista ja pidät unenomaisuudesta, niin varmaan pitäisit näistä kertomuksistakin.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.