Huokauksia
luokasta on kahden kirjailijan kirja koulun
nykytilasta. Minna Rytisalo ja Tommi Kinnunen lähettivät toisilleen kirjeitä
noin vuoden ajan. Kumpikin on lukion äidinkielen opettaja. Rytisalo
irtisanoutui pian kirjeiden kirjoittamisen alettua. Kirjaan tulee siitä uusi
näkökulma: toinen jatkaa opettajana, toinen päätti lähteä.
Kirjeistä näkyy, miten opettajaan
kohdistuu koko ajan lisää vaatimuksia. Oman aineen hallitseminen ja opettaminen
ei enää riitä. Tuntuu, että koulua koskevia päätöksiä tekevät ihmiset, jotka
eivät tunne koulun arkea. Opettajilta ei ainakaan kysytä. Opetussuunnitelmat
muuttuvat ennen kuin edellisen muutoksen vaikutuksia on tutkittu. Nuoriin
kohdistetaan tehokkuusvaatimuksia, jotka vaikuttavat kouluun ja opettajiin. Listaa
voisi jatkaa pitkään.
Minulla
on tähän kirjaan henkilökohtainen suhde, koska olin vuosikausia opettajana, en
tosin lukiossa, vaan seuraavalla opiskeluasteella eli ammattikorkeakoulussa.
Samastuin kirjoittajiin. Opettajan tekemän työn määrän tietää vain toinen
opettaja tai opettajan puoliso. Illat, viikonloput, pyhäpäivät... Aina on
suunniteltavaa tai korjattavaa. AMK:ssa jokaisella muutoksella oli varmasti
ainakin yksi seuraus: opettajalle annettavaa resurssia eli tuntimäärää per
kurssi pienennettiin. Laskennallisella ja todellisuudessa tehdyllä
tuntimäärällä oli enemmän ja enemmän eroa, niin että lopulta päädyttiin
tilanteeseen, jossa voin yhtyä Kinnusen sanoihin
”Minäkin
tahtoisin tehdä työni hyvin, mutta se tuntuu vuosi vuodelta mahdottomammalta.”
Niinpä
minäkin läksin (melkein)
heti, kun se oli mahdollista. Syitä on tietysti muitakin, mutta tuo on tärkein.
Onneksi Rytisalo ja Kinnunen
kertovat hieman myös koulun ulkopuolisesta elämästään, esimerkiksi kirjoista,
jotka ovat lukeneet, tai koiristaan. Se hieman keventää muuten painavaa kirjaa.
Huokauksia luokasta on tärkeä kirja, joka kannattaisi
lukea jokaisen, joka haluaa tietää, millaista koulussa on nykyisin.
Minna Rytisalo & Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta
WSOY 2023, 480 s.
Opetussuunnitelmat muuttuvat noin kerran kymmenessä vuodessa, esim perusopetuksessa. Ongelmat on jatkuvat uudet ohjeistukset tuen kirjaamisessa ja muut raportoinnit. Tämä on minusta viime kädessä 2000-luvun opetusministereiden vastuulla, yhtään tehtävää ei ole otettu pois, koko ajan uusia vastuita ja tehtäviä , viimeisimpänä maksuton toinen adte ja oppivelvollisuuden valvonta.
VastaaPoistaNimenomaan, tehtäviä lisätään koko ajan entisten jatkoksi.
PoistaTämä kirja täytyy lukea jossain vaiheessa.
VastaaPoistaOpettajalle tässä on paljon tuttua, ehkä myös vertaistukea.
PoistaOstin tämän tyttärelleni Turun kirjamessuilta joululahjaksi, ope hänkin. Minusta on vaikuttanut, että varsinkin AMK on suorastaan luhistettu kaikilla supistuksilla ja koordinoitamattomalla toiminnalla, etäkursseilla etc siitä päätellen, mitä lehdissä on kerrottu.
VastaaPoistaOlet oikeassa. Opiskelijat olisivat halunneet oppia, mutta opettaminen oli tehty lähes mahdottomaksi. Ei sitä enää jaksanut.
PoistaLuin tätä "kevyenä iltalukemisena" muutama viikko sitten. Moni asia oli kovin tuttua, eikä kyllä pitäisi olla. Itse tosin sinnikkäästi siellä perusopetuksen puolella, mutta sinne tehdyt kurjistukset näkyvät tietenkin myös seuraavilla asteilla.
VastaaPoistaJotenkin olen vielä löytänyt innon. Ehkä se liittyy eniten siihen, että olen päättänyt, että minulle tärkeintä on nuorten kohtaaminen. Se menee kaiken muun edelle, ja olen valmis kantamaan ja vastaamaan seurauksista. Tarkoitan, että jos nyt jokin sisältöalue jää hieman kevyemmälle käsittelylle tai - herra paratkoon - jopa käsittelemättä, pidän siltikin tärkeämpänä, että olen kuunnellut, katsonut ja kohdannut nuoria joka päivä.
Teet tärkeää työtä. Toivottavasti jaksat!
Poista