Tiina Raevaara: Polaaripyörre

 

Lähikirjastossa on ekohylly, jossa on ilmasto- ja ympäristöaiheista kirjallisuutta, sekä fiktiota että tietokirjoja. Sieltä löytyi Tiina Raevaaran Polaaripyörre.

Polaaripyörteessä on ilmastonmuutokseen liittyvä mahdollinen uhkakuva, jonka biologi Raevaara perustelee uskottavasti. Kirja ei ole varsinainen dekkari, mutta jännittävä se kyllä on.

Raevaaran kirjassa Kaksoiskierre esittelemä geenitutkija Eerika on tyttärensä Tuulikin kanssa Huippuvuorilla. Hän on saanut työpaikan tutkimusapulaisena planktontutkimuksessa. Eerika on halunnut päästä kauas Suomesta ja siellä edelleen kesken olevasta rikostutkimuksesta, jossa hänellä ja Tuulikilla oli osuus. Olen lukenut Kaksoiskierteen, mutta lukemisesta on aikaa. Polaaripyörteessä onneksi kerrotaan sen verran, mikä tässä kirjassa on tarpeen tietää Eerikan taustasta.

”Olemme maailman laidalla. Täältä ei pääse enää pidemmälle. Se tuntuu hyvältä mutta haikealta. Täällä me nyt olemme, minä ja Tuulikki, kauempana kaikesta kuin koskaan kuvittelin pääseväni. Täällä saamme olla rauhassa. Emme koskaan enää palaisi vanhaan.”

Tietenkään Eerika ei saa olla rauhassa, vaan sotkeutuu juttuun, joka alkaa ikiroudan sulamisen aiheuttamasta sortumasta, ja johon kietoutuvat tuntematon alkueläin, tutkimustaan mustasukkaisesti vartioiva tohtori, ikuista elämää tavoittelevia ihmisiä jäädyttävä yritys ja venäläinen sukellusvene. Lopussa jännitys kasvaa kihelmöiväksi – tai tässä paremminkin jäiseksi. Loppuratkaisussa on sipaus science fictionia.

Pidän tällaisesta kirjasta, jossa yhdistetään tiedettä jännitykseen. Polaaripyörteen vahvuutena on myös tapahtumapaikka, kylmä ja sumuinen Longyearbyen, jossa uhka törmätä jääkarhuun on todellinen.

Tiina Raevaara: Polaaripyörre
Like 2021, 317 s.

***********

Helmet-haaste: 11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli).