keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

Suurteoksia


Saara Turunen ja Petra Maisonen ovat toimittaneet Suurteoksia-antologian, jossa kirjailijat kirjoittavat itselleen tärkeistä teoksista. Kaikki kaksikymmentä kirjailijaa ovat naisia, ja myös heidän valitsemiensa teosten kirjoittajat ovat naisia. Kirjalle on ilmestynyt jo jatko-osakin Suurteoksia II.

Päämääränämme on ennen kaikkea nostaa esille sellaisia teoksia, jotka ovat olleet suuria niille kirjoittajille, jotka ovat tämän antologian tekemiseen osallistuneet.

Kirjoittajissa on tuttuja pitkän uran tehneitä kirjailijoita kuten Pirkko Saisio, Sirpa Kähkönen ja Merete Mazzarella, mutta myös nuorempia, jotka tiesin vain nimeltä, kuten Aino Vähäpesola ja Aura Nurmi. Suurteoksiksi valituista olin lukenut vain A. S. Byattin Riivauksen (valinnut Anna Kortelainen), Leena Krohnin Tainaronin (Ranya Paasonen) ja Lionel Shriverin Poikani Kevinin (Milja Sarkola). Useimmilta kirjailijoilta olin lukenut jotakin, vaikka en juuri tässä antologiassa olevaa kirjaa.

Syyt siihen, miksi joku tietty teos päätyy henkilökohtaiseksi suurteokseksi, ovat tietysti moninaisia. Jokainen lukija osaa varmasti nimetä omansa. Kirjailijoillakin syyt vaihtelevat. Syy voi olla henkilökohtaisessa elämässä kuten Mari Pulkkisen Surun sylissä Katriina Huttuselle tai Zadie Smithin Nimikirjoitusmies Koko Hubaralle. Jotkut ovat löytäneet kirjasta vahvistuksen oman kirjoittamisensa merkityksellisyydelle. Tiina Katriina Tikkanen päättää kirjoituksensa Kreetta Onkelin Ilosesta talosta: ”Että joku uskalsi.” Tietysti kirjailijat myös saavat lukemastaan oivalluksia omaan kirjoittamiseensa. Riikka Pelon kirjoitus Virginia Woolfin Majakasta ja Woolfista laajemminkin korostaa rytmin merkitystä.

Rytmi on keskeinen asia myös proosan, ei ainoastaan runouden kannalta, teoksen maailman kaikilta osiltaan läpäisevä dynaaminen tapahtuma.

Malin Kivelän kirjoitus minulle tuntemattoman itävaltalaisen Marlen Haushoferin yhtä tuntemattomasta romaanista Seinä nousi antologian vaikuttavimmaksi. Seinä on dystopia, jota voi tulkita monella tavalla, esimerkiksi naisen itsenäistymiskertomukseksi. Lisäsin Seinän heti luettavien kirjojen listalleni.

Suurteoksia esittelee kirjoja, joita ei välttämättä löydy miesvaltaisesta kirjallisuuden kaanonista. Suosittelen lämpimästi. Tämän jälkeen aion lukea myös Suurteoksia II -antologian.

Suurteoksista on kirjoitettu monessa blogissa, esim. Donna Mobilen kirjat, Ankin kirjablogi ja Reader, why did I marry him?.


Suurteoksia, toim. Saara Turunen ja Petra Maisonen
Tammi 2021, 304 s.


***********

Helmet-haaste: 15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää.

4 kommenttia:

  1. Mainio kirja tosiaan. Olin jossain uskomattomassa tilassa kun luin näitä esseitä, kaikenlaisia ajatuksia nousi mieleen. Sattui selkeästi tosi sopivaan saumaan vuosia sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin linkin sinun postaukseesi nimenomaan siksi, että olit kirjoittanut niin perusteellisesti ja innoittuneesti.

      Poista
  2. Tää on upea teos ja niin on kakkososakin. Oon onnellinen, että tää on keksitty tehä ja koota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vielä toinen osa lukematta. Onneksi sekin on tehty.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.