perjantai 1. maaliskuuta 2024

W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta

 

Merkintöjä Korsikasta löytyi lähikirjaston novellihyllystä. W. G. Sebald on kirjoittanut neljä lyhyttä kertomusta matkaajasta, joka kirjoittaa muistiin Korsikan herättämiä ajatuksia. Lukija ei voi välttyä ajatukselta, että matkustaja on Sebald itse.

Ensimmäisessä kertomuksessa Pieni retki Ajaccioon kertoja alkaa käyttäytyä kuin kuka tahansa turisti ja kulkee museoissa Napoleonin jäljillä. Museoiden muistoesineet ja pysähtynyt aika saavat hänet miettimään historian oikullisuutta.

Mutta mitäpä me voimmekaan etukäteen tietää historian kulusta, joka määräytyy joidenkin logiikan ulottumattomissa olevien lakien mukaan, jota ohjaavat ja jonka suuntaa muuttavat ratkaisevalla hetkellä usein ennalta arvaamattomat pikkuseikat, jokin tuskin havaittava ilmavirta, maahan putoava lehti tai väkijoukossa vaihdettu katse.

Campo Santon kuljeskelu hautausmaalla johtaa ajatukset korsikalaisiin kansanuskomuksiin, jotka liittyvät kuolleisiin ja henkiolentoihin. Niistä kertoja pääsee nykyaikaan, josta vainajat ja heidän muistonsa ovat katoamassa. Alpit meressä on puheenvuoro vanhojen metsien puolesta. Ne ovat Korsikalta kadonneet, samoin kuin muualta Välimeren ympäriltä. Kertoja viittaa 1800-luvun lopun matkakertomuksiin, joissa vielä ihailtiin mahtavia metsiä Korsikan vaikeapääsyisimmillä alueilla. La cour de l’ancienne école (Vanhan koulun piha) on parin sivun mittainen tarina, jossa vanha nainen kirjoittaa kertojalle muistoista, joita hänessä on herättänyt kuva vanhan koulunsa pihasta.

Pienissä kertomuksissa Sebald kirjoittaa isoista asioista, kuolemasta, muistoista ja muistamisesta. Ihmisen historiasta ja suhteesta luontoon.

Iltahämärä oli jo vallannut puolet huoneesta. Mutta laskeva aurinko riippui yhä meren yllä, ja sen välkkyvässä, aaltoilevassa valossa hehkui koko se osa maailmaa, jonka näin ikkunastani ja jota ei rumentanut ainutkaan tielinja eikä ihmisasumus.


W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta
Suomentanut Oili Suominen
Tammen Keltainen kirjasto 2016, 71 s.
Alkuperäiset saksankieliset tekstit Kleine Exkursion nach Ajaccio, Campo Santo, Die Alpen im Meer, La cour de l’ancienne école 2003

***********

Kirjan on suomentanut Oili Suominen, joten ajattelin sijoittaa sen Helmet-haasteen kohtaan 47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä. En ole vielä päättänyt, mikä tulee olemaan toinen Suomisen kääntämä kirja, mutta valinnanvara on suuri.

6 kommenttia:

  1. Sebaldin pohdinta historian sattumanvaraisuudesta ja ihmisen kuolevaisuudesta on älykästä, melankolista ajatuksia herättävää.
    Teos on kaikkea sitä, mitä kelpo kirjailijalta ja hänen kirjaltaan sopii ja on lupa odottaa ja hänen jalanjäljissään kelpasi Korsikan rinteitä ja polkuja kuljeskella ja antaa ajatusten vapaasti keinua taivaan sinessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kirjaa voisi kuljettaa mukana, jos joskus sattuisi Korsikalle pääsemään.

      Poista
  2. Pidin tästä novellikokoelmasta melkein enemmän kuin noista Sebaldin pitkistä teoksista. Ehkä se vaihtelevuus vaikutti sillä tavoin, joka tapauksessa samaa meditatiivista kulkemista näissäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Sebaldilta myös teokset Huimaus ja Vieraalla maalla. Hänen tuotantonsa on aika suppea, ne loputkin kirjat voisi lukea.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.