Luis Mateo Díez: Juventud de cristal

 

Luis Mateo Díez sai vuonna 2023 espanjankielisen kirjallisuuden arvostetuimman palkinnon eli Cervantes-palkinnon. Se myönnetään elämäntyöstä.

Juventud de cristal olisi suoraan suomennettuna Lasinen nuoruus, mutta nimi johtaisi aivan harhaan. Kääntäisin nimen ennemmin vaikka Särkyvä nuoruus. Kirjaa ei ole suomennettu.

Kirjan minäkertoja Mina muistelee nuoruuttaan. Hän on toiminut kaveripiirissään pelastajana, syöksynyt auttamaan ahdingoissa olivat ne sitten fyysisiä tai henkisiä. Mina näkee tapahtumat ikään kuin elokuvien kohtauksina. Hän käyttää joistakin ystävistään nimityksiä kuten mohikaani, roomalainen, kartagolainen ja puhuu toogista ja puunilaissodista. Itsensä hän kuvittelee sairaanhoitajaksi, joka rientää apuun sodassa räjähdysten keskellä. Nuoruudesta on jäänyt pätkittäisiä muistoja, jotkut mustavalkoisia ja jotkut muodista menneiden elokuvien technicolorväreissä.

Kirja on pirstaleinen, eikä etene kronologisesti. Jonkinlaisena juonena siinä seurataan kahden seurustelevan parin suhdetta. Välillä varsinkin nuoret miehet ovat niin epätoivoisia, että uhkaavat itsemurhilla. Kirjassa sanotaan, että kumpikin tekee itsemurhan. Näin sanotaan monista muistakin, mutta oikeasti kukaan ei kuole, tuskin edes yrittää. Parin etsiminen, kiusoittelu, pettäminen, sydänsurut – kaikki on tuttua nuoruutta.

Díez kirjoittaa pitkiä monipolvisia virkkeitä ja käyttää erikoisia sanoja ja sanontoja. Kirjoitustyyli yhdistettynä Minan tapaan katsoa elämäänsä tekivät kirjasta melko työlästä luettavaa. En taida ihan heti palata Díezin pariin.

Luis Mateo Díez: Juventud de cristal
Alfaguara 2019, 231 s.

***********

Kirjassa on kolme nimettyä osaa. Niistä viimeinen on Pakoja. Siinä useampikin henkilö pakenee tai yrittää paeta elämästään. Minan pikkuveljet karkaavat sisäoppilaitoksesta. Sijoitan kirjan siis Helmet-haasteen kohtaan 9. Kirjassa joku karkaa.