Elias
Rukla tuntuu olevan oman elämänsä sivuhenkilö. Opiskeluaikana 1960-luvulla hän
tutustui Johan Corneliusseniin, jota pidettiin tulevana filosofian tähtenä.
Heistä tuli erottamattomat. Corneliussen oli kaikkien suosikki, niin naisten
kuin miestenkin. Minne hän kulki, sinne meni myös Elias Rukla.
”Opintoja
ja juhlia, keskusteluja ja suunnatonta elämän etsintää, ja onnea. [- -] Johan
Corneliussen vaihtoi helposti jääkiekosta Kantiin, mainosjulisteista
filosofiseen Frankfurtin koulukuntaan, rock’n’rollista klassiseen musiikkiin.”
Vaimokseen
Elias Rukla on saanut sanoinkuvaamattoman kauniin Eva Linden, Corneliussenin
entisen vaimon, jonka mies on yllättäen jättänyt. Elias Rukla ei ole koskaan
varma siitä, rakastaako vaimo häntä vai onko hänelle vain kiitollinen. Omia
lapsiakaan Elias Ruklalla ei ole, hänestä tulee isä Eva Linden ja
Corneliussenin tyttärelle.
Kirjan
nykyajassa Elias Rukla on viisikymppinen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden
opettaja, joka juo liikaa olutta ja akvaviittia ja kokee, että on joutunut yhteiskunnan
ulkopuolelle. Julkinen
ilmapiiri vähättelee hänen arvojaan. Sanomalehdet ja televisio häpäisevät häntä, häntä,
joka oli täyttänyt
yhteiskunnallisen tehtävänsä uusien sukupolvien kasvattajana.
”Hänellä ei ollut enää mitään
sanottavaa, ja näytti siltä, ettei ketään kiinnostanut enää keskustella. Puhua
kunnolla keskenään, kurottaa yhdessä kohti uusia ajatuksia, henkilökohtaisia
tai yhteiskunnallisia, ymmärtää jotakin edes silmänräpäyksen ajan.”
Ujous ja
arvokkuus on rakennettu poikkeuksellisesti. Se alkaa
pitkällä jaksolla, jossa opettaja, jota ei kutsuta nimellä, vaan pronominilla
hän, analysoi abiturienttiluokalle Henrik Ibsenin näytelmää Villisorsa.
Oppilaita ei voisi vähempää kiinnostaa. Kun kaksoistunti päättyy, hän lähtee
kotiin, mutta pimahtaa koulun pihalla ja menettää arvokkuutensa niin, että ei
varmasti voi enää koskaan palata opettamaan. Hän pysähtyy liikenneympyrään
miettimään, minne lähtisi. Vasta silloin hän saa
nimen Elias Rukla, ja alkaa muistella elämäänsä, sitä, miten on tähän
tilanteeseen päätynyt.
Olen
joskus vuosia sitten nähnyt Villisorsan televisiossa. Muuta en näytelmästä
muistanut kuin sen lopun. Elias Rukla keskittyy analyysissaan näytelmän
sivuhenkilöön Rellingiin ja hänen merkitykseensä. Miksi hän on mukana
näytelmässä? Ehkä Elias Rukla samastuu Rellingiin.
Ujous ja arvokkuus on hieno, tiivis
eksistentiaalinen teos.
Muissa
blogeissa mm. les! lue! ja Luettua elämää.
Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus
Suomentanut Tarja Teva
Teos 2014, 142 s. + suomentajan jälkisanat
Norjankielinen alkuteos Genanse og verdighet 1994
***********
Kirjasta löytyi minulle yllätyksenä seuraava virke: ”Vuonna 1970 osallistuin ammatilliseen seminaariin Suomessa, ja silloin minä tutustuin Pentti Saarikosken tuotantoon, joka myöhemmin lumosi täysin.” En nyt avaa sitä, mihin asiaan virke liittyy, mutta tästä saan osuman Helmet-haasteen kohtaan 19. Suomi mainittu.
Tämä kirja on roikkunut "pitäisi joskus"-lukulistalla jo tovin, mutta ei ole vielä tullut tartuttua...
VastaaPoistaTartu ihmeessä. Luulen, että voisit pitää tästä.
PoistaEhdottoman kaunista ja syvämietteistä tekstiä, joka tuntuu pulppuavan sensuroimattomasti ja pidäkkeettömästi suoraan kirjailijan sielusta ja sydämestä ja joka rehellisenä kyllä tavoittaa vastaanottavaisen lukijansa!
VastaaPoistaNäin on! Virkkeiden pituus ja polveilevuus sopii sanottavaan.
PoistaHyvä löytö aivan ilmeisesti. Tekstistäsi välittyy liikuttava kuva päähenkilöstä.
VastaaPoistaSäälinsekaisella myötätunnolla häntä seurasin.
PoistaKuulostaa kyllä kiinnostavalta. Aina vähän läikähtää sydämessä, kun jossain mainitaan filosofia.
VastaaPoistaKirja on kaiken kaikkiaan varsin filosofinen.
Poista