Novellikokoelman Kuolleet
omenapuut keskushenkilö on kirjakauppias Aapeli Muttinen, sama, jonka
vuokralainen on Putkinotkon Juutas Käkriäinen. Kuolleet omenapuut
ilmestyi vuotta ennen Putkinotkoa. Samaa Putkinotko-sarjaa on myös
romaani Kerran kesällä. Novelleissa päähenkilö on joko Muttinen tai joku
hänen tuttavistaan, tavallisesti kesävieras.
Päällimmäiseksi ajatukseksi
novelleista jää, kuinka erilaisessa maailmassa sivistyneistö ja tavallinen
kansa elivät. Herra ja moukka eli »Mitä kylvää sitä korjaa» esittelee
kiukkuisen Juutas Käkriäisen rakentamassa kiviaitaa Muttisen huvilan puutarhan
ympärille. Muttinen on kovistellut Käkriäistä viinanpoltosta ja tavasta, jolla
tämä hoitaa Muttisen maita, ja nyt hän on teettänyt monen vuoden jälkeen
kirjallisen kontrahdin. Erilaiset näkemykset tiivistyvät puutarhaan, jota
Käkriäinen ei ymmärrä.
”Sellainen piru on tuo
Muttinen. Ja siksi pitäisi Käkriäisen rustata tätä kiviaitaa, näiden puiden ja
pehkojen ympärille, joita hän on koettanut konsteillakin juurittaa pois.
Joutavia silmänrumennuksia!”
Novellissa Pikku Liisa eli
Romantiikan prinsessa kesävieras runoilija Falk kohtaa kananmunia
hakiessaan torpan tytön Liisan, jolla on takanaan yksi avioton lapsi ja
vankilatuomio ja joka saa Falkin hämmennyksiin kertoessaan avoimesti elämänkulustaan.
Falkin romanttinen näkemys kansasta Runebergin ja Topeliuksen tyyliin saa kovan
kolauksen.
Kokoelman avaa Muttisen onni
eli Laulu Lyygialle, auvoinen kuvaus onnellisesta luonnon helmassa
vietetystä lomapäivästä Muttisen Lyygiaksi kutsuman naisystävän kanssa. Illan
tullen onneen tulee särö Muttisen kuullessa Lyygian itkevän huoneessaan.
Niminovellissa Kuolleet omenapuut tai Miksikä ei perunoita? pakkasen
tappamat Muttisen hellästi vaalimat omenapuut vertautuvat liian suuriin
haaveisiin.
”Niin kuin hän oli odottanut
liikaa omenapuilta, niin muustakin elämästä, mukavuutta, täydellisyyttä,
sopusointua.”
Urheilija Tommola eli »Mens sana
in corpore sano»
nousee esiin humoristisena. Kesävieras tuomari Tommola haluaa parantaa
kuntoaan. Yhden päivän aikana hän ui, urheilee, ottaa aurinkokylpyjä, tervaa
itsensä, saunoo ja yrittää saada mieluummin ”filosofeeraavan” Muttisen tekemään
samoin. Illalla Tommola alkaa voida pahoin.
Kuolleet omenapuut on ilmestynyt 1918 ja sen kaksi
viimeistä novellia sijoittuvat sisällissotaan. Muttisen Aapeli sodassa eli
lapsettoman Mannun kosto kertoo, miten pelokas ja vastentahtoisesti sotaan
osallistunut Muttinen ei kestä, vaan sekoaa ja joutuu virkistäytymään Niuvanniemen
mielisairaalaan.
Kuolleet omenapuut tutustuttaa Aapeli Muttiseen syvällisemmin
kuin Putkinotko, joka on selkeästi Juutas Käkriäisen kirja.
Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut
SKS 1995, 128 s.
Ensimmäinen painos ilmestynyt 1918
***********
Helmet-haaste: kohta 35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa.
Tämä kirja kuulostaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaNovellit ovat hyviä sellaisenaan, mutta lisäksi tulee tuo Putkinotkon täydennys.
PoistaPitäisi tutustua Lehtosen tuotantoon. Kuulostaa siltä, että nämä ihmisten väliset statuserot ovat edelleen jossain määrin totta, vaikkeivat yhtä silmiinpistävästi kuin 1900-luvun alussa.
VastaaPoistaNovellit voisivat olla kevyempi tapa aloittaa Lehtoseen tutustuminen kuin Putkinotko.
Poista