torstai 9. toukokuuta 2024

Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski

 

Luin muutama vuosi sitten Daniel Kehlmannin romaanin Maailman mittaajat, joka oli aivan mainio. Minä ja Kaminski on kirjoitettu ennen Maailman mittaajia, mutta suomennettu vasta sen jälkeen. Ihan yhtä hyvä tämä ei ole.

Kirjan minä on taidekriitikko Sebastian Zöllner, jonka uran alku oli hänen omasta mielestään onnistunut hyvin.

Olin alusta asti pelannut korttini oikein: Monet aloittelijat yrittivät päästä esiin raivokkailla teilauksilla, mutta ei se niin toiminut. Piti ennemminkin olla aina ja kaikessa samaa mieltä kuin muutkin kriitikot ja käydä avajaisissa solmimassa suhteita. Sain jo pian juttujani läpi useisiin aikakauslehtiin ja pystyin ottamaan lopputilin paikallislehdestä.

Nyt Zöllnerillä ei enää mene niin hyvin ja hän on keksinyt yrittävänsä rikastua kirjoittamalla taidemaalari Kaminskin elämäkerran. Kaminski on ollut kuuluisuus, mutta hän alkaa olla unohtumassa. Hän on salaperäinen ja häneltä on erittäin vaikea saada haastatteluja, mutta nyt Zöllnerille on luvattu sellainen. Osin sattuman ja osin Zöllnerin röyhkeyden vuoksi hän päätyy kahdestaan Kaminskin kanssa road tripille tavoitteenaan tavata Kaminskin nuoruudenaikainen rakastettu.

Zöllner on selvästi jokseenkin ammattitaidoton, omien luulojensa vastaisesti. Ihmisenä hän on itsekeskeinen muiden hyväksikäyttäjä. Kaminski taas on henkilö, josta on vaikea päästä selville. Jopa sitä arvuutellaan, onko hän oikeasti sokeutunut kuten väittää. Hän pakenee tarkastelijaa samalla tavalla kuin tekemänsä piirustus, jonka Zöllner on ominut.

Otin esiin muistilehtiöstä repäisemäni lehden. Suorista, ei, lähes huomaamattomasti kaartuvista viivoista koostuva seitti, jonka säkeet kulkivat alakulmista lehden yli ja synnyttivät hienona väritilojen järjestelmänä rakentuvan ihmishahmon ääriviivan. Vai eivätkö?

Kriitikko Zöllneriin, hänen asenteeseensa ja tökeryyteensä kohdistuvasta satiirista irtoaa monta hauskaa hetkeä. Road tripin jatkuessa kirja vakavoituu, ja loppu jättää lukijalle tulkinnan mahdollisuuksia.

Muualla blogeissa: Oksan hyllyltä, Luettua ja Kulttuuri kukoistaa.


Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski
Suomentanut Ilona Nykyri
Tammen Keltainen kirjasto 2013, 190 s.
Saksankielinen alkuteos Ich und Kaminski 2003

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.