Luin
muutama vuosi sitten Daniel Kehlmannin romaanin Maailman mittaajat, joka
oli aivan mainio. Minä ja Kaminski on kirjoitettu ennen Maailman
mittaajia, mutta suomennettu vasta sen jälkeen. Ihan yhtä hyvä tämä ei ole.
Kirjan
minä on taidekriitikko Sebastian Zöllner, jonka uran alku oli hänen omasta
mielestään onnistunut hyvin.
”Olin
alusta asti pelannut korttini oikein: Monet aloittelijat yrittivät päästä esiin
raivokkailla teilauksilla, mutta ei se niin toiminut. Piti ennemminkin olla
aina ja kaikessa samaa mieltä kuin muutkin kriitikot ja käydä avajaisissa
solmimassa suhteita. Sain jo pian juttujani läpi useisiin aikakauslehtiin ja
pystyin ottamaan lopputilin paikallislehdestä.”
Nyt
Zöllnerillä ei enää mene niin hyvin ja hän on keksinyt yrittävänsä rikastua kirjoittamalla
taidemaalari Kaminskin elämäkerran. Kaminski on ollut kuuluisuus, mutta hän alkaa
olla unohtumassa. Hän on salaperäinen ja häneltä on erittäin vaikea saada
haastatteluja, mutta nyt Zöllnerille on luvattu sellainen. Osin sattuman ja
osin Zöllnerin röyhkeyden vuoksi hän päätyy kahdestaan Kaminskin kanssa road
tripille tavoitteenaan tavata Kaminskin nuoruudenaikainen rakastettu.
Zöllner
on selvästi jokseenkin ammattitaidoton, omien luulojensa vastaisesti. Ihmisenä
hän on itsekeskeinen muiden hyväksikäyttäjä. Kaminski taas on henkilö, josta on
vaikea päästä selville. Jopa sitä arvuutellaan, onko hän oikeasti sokeutunut
kuten väittää. Hän pakenee tarkastelijaa samalla tavalla kuin tekemänsä
piirustus, jonka Zöllner on ominut.
”Otin
esiin muistilehtiöstä repäisemäni lehden. Suorista, ei, lähes huomaamattomasti
kaartuvista viivoista koostuva seitti, jonka säkeet kulkivat alakulmista lehden
yli ja synnyttivät hienona väritilojen järjestelmänä rakentuvan ihmishahmon
ääriviivan. Vai eivätkö?”
Kriitikko
Zöllneriin, hänen asenteeseensa ja tökeryyteensä kohdistuvasta satiirista
irtoaa monta hauskaa hetkeä. Road tripin jatkuessa kirja vakavoituu, ja loppu jättää
lukijalle tulkinnan mahdollisuuksia.
Muualla blogeissa: Oksan hyllyltä, Luettua ja Kulttuuri kukoistaa.
Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski
Suomentanut Ilona Nykyri
Tammen Keltainen kirjasto 2013, 190 s.
Saksankielinen alkuteos Ich und Kaminski 2003
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.