Leonora Carrington: The Hearing Trumpet

 

Löysin Leonora Carringtonin romaanin The Hearing Trumpet (Kuulotorvi) kirjasta Suurteoksia II, jossa E. L. Karhu esitteli sen. The Hearing Trumpet on ilmestynyt 1970-luvulla. Sain kirjastosta vuoden 2005 painoksen, jossa on Ali Smithin esipuhe. Siinä hän käy lyhyesti läpi surrealisti Carringtonin elämänvaiheita, taidetta ja kirjoituksia, keskittyen romaaniin The Hearing Trumpet.

92-vuotias Marian asuu poikansa perheen luona. Hänellä on käytössään huone, josta hän pääsee suoraan pihalle, eikä hän omasta mielestään häiritse kissoineen ja kanoineen miniänsä ja vielä kotona asuvan aikuisen lapsenlapsensa elämää. Lähes kuuro Marian saa ystävältään Carmellalta lahjaksi kuulotorven. Sen avulla hän kuuntelee salaa sukulaisiaan, jotka keskustelevat hänen viemisestään seniilien vanhusten hoitolaitokseen. Marian lopettaa kuuntelemisen pojanpoikansa repliikkien jälkeen.

”She ought to be dead,” Robert said. “At that age people are better off dead.”

Marian viedään Laitokseen, joka vaikuttaa alusta alkaen oudolta, vaikkakaan ei vankilalta, jota Marian ja mielikuvitusrikas Carmella yhdessä pelkäsivät. Hän saa asuttavakseen mökin, joka näyttää majakalta. Muiden seitsemän hoidettavan (kaikki naisia) asunnot ovat eri tavoin erikoisia, kuten asukitkin. Laitosta johtaa tohtori Gambit, jonka menetelmä hoidokkien persoonallisuuden vikojen korjaamiseksi on yhdistelmä hengellisyyttä ja fyysisiä harjoituksia. ”Never heard such nonsense”, sanoo Marian.

”Live your daily tasks with attention and Effort. Do not try to interpret Higher Planes and their mysteries before you can extricate yourself from Automatic Habit. Vice and Habit mean the same thing. As long as we are victims of Habit we are slaves to Vice. I advise you to begin giving up cauliflower.”

Ruokasalissa Marian istuu vastapäätä taulua, jossa on silmää iskevä nunna. Marian ei voi olla ajattelematta nunnaa ja hän saakin toiselta asukkaalta luettavakseen vanhan kirjan, joka kertoo katkelmallisen elämäntarinan nunnasta ”Doña Rosalinda della Cueva, Abbess of the Convent of Santa Barbara of Tartarus. Canonized in Rome 1756.” Elämäkerran mukaan kunnianarvoisa abbedissa oli ollut kaikkea muuta kuin katolisen kirkon uskollinen palvelija. Lukiessa tuntui, että mitä ihmettä tällä nunnan tarinalla ja sen katolisen kirkon ja yleensä patriarkaatin arvostelulla on tekemistä Marianin kanssa, mutta kyllä sillä oli, paljonkin.

The Hearing Trumpet alkaa vanhustenhoidon satiirina, jonka kierrokset kasvavat koko ajan. Nunnan tarinan jälkeen tapahtumat muuttuvat yhä hurjemmiksi ja lopulta surrealistisiksi, kun kuvaan astuvat Hecate, Mehiläiskuningatar, Graalin malja ja naispuolinen ihmissusi jälkeläisineen. Ihmiskunta lähestyy loppuaan – ainakin sellaisena humaanisuuteen pystymättömänä kuin se on nykyisin.

Leonora Carrington: The Hearing Trumpet
Penguin 2005, 158 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1974