perjantai 14. helmikuuta 2025

James Salter: Kiitävät vuodet

 

Viime vuoden Helsingin kirjamessuilla kuuntelin Kristiina Rikmanin ja Aleksi Milonoffin keskustelun Keltaisen kirjaston kääntämisestä. Kun heiltä pyydettiin kirjasuositusta, Rikman valitsi James Salterin Kiitävät vuodet. En ollut kuullut kirjasta, enkä tiennyt kirjailijaa edes nimeltä. Salterilta on suomennettu toinenkin teos, Leikkiä ja ajanvietettä.

Kiitävät vuodet on avioliittoromaani. Sen alussa Nedra ja Viri ovat jo vakiintunut aviopari. Heillä on 7- ja 5-vuotiaat tyttäret. Virillä on oma arkkitehtitoimisto, Nedra on kotona. He asuvat Hudson-joen rannalla maaseutumaisessa ympäristössä lyhyen ajomatkan päässä New Yorkin keskustasta. Heillä on ystäviä, vilkasta seuraelämää. Kaikki näyttää olevan hyvin.

Hän [Nedra] on kahdenkymmenenkahdeksan. Hän ei ole vielä luopunut unelmistaan, ne kaunistavat häntä; hän on itsevarma, hillitty, hän on pitkäkaulaisten luontokappaleiden, märehtijäin, hylättyjen pyhimysten sukua. Hän on varovainen, vaikea lähestyttävä. Hänen elämänsä on salattua.

Nedralla on pitkäaikainen suhde perheystävän kanssa. Viri kokee lyhytaikaisen hullaantumisen työtoveriinsa. Puolisot alkavat etääntyä toisistaan. Riitelyä tai vastaavaa ei ole, avioliitto vain väljähtyy. Nedra kaipaa vapautta. Tulee ero.

Vaikka kirjassa viedään Nedran ja Virin elämät loppuun asti, sen pääasiallinen ympäristö on 1960-luvun hyvin toimeentulevien sivistyneiden ihmisten New York. Siinä keskustellaan kirjoista ja teatterista ja kuunnellaan musiikkia (Sibeliuskin mainitaan). Euroopasta haaveillaan ja sinne myös matkustetaan.

Ymmärrän hyvin, miksi juuri suomentaja nosti Kiitävät vuodet esille. Sen aihe on tavanomainen, toki taitavasti käsitelty, mutta kirjan vahvuus on kieli. Lyhyet, toteavat lauseet ja rytmi, ennen kaikkea rytmi. Lukeminen on nautinto.

Kirjasta löytyi keskustelu, joka olisi voitu kirjoittaa tänään. Lainaan sitä lopuksi. Tämän sanoo Nedran ja Virin englantilainen tuttava:

Ei maa jonka historia ja maa-alue ovat Amerikan luokkaa voi kadota, mutta pimetä se voi. Ja näyttää siltä että siihen ollaan menossa. Tarkoitan hirvittävän sokeita intohimoja, maltillisuuden puutetta – ne ovat kuin kuume. Enemmänkin.


James Salter: Kiitävät vuodet
Suomentanut Kristiina Rikman
Tammen Keltainen kirjasto 1991, 348 s.
Englanninkielinen alkuteos Light Years 1975

***********

Helmet-haaste: kohta 19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.