Maisku Myllymäki: Valvoja

 

Ahkerana taidenäyttelyissä kävijänä olin ajatellut, että Maisku Myllymäen Valvoja olisi minulle sopiva kirja. Viime käynnilläni kirjastossa se olikin tarjolla pikalainahyllyllä.

Maia on valvojana taidemuseossa. On Kuvanveistäjät ihmisen äärellä -näyttelyn viimeinen päivä. Vierailijoita tarkkaillessaan Maia käy läpi suhdettaan Peteriin. Se on kestänyt kahdeksan kuukautta eli saman ajan kuin näyttely. Muistelujen edetessä käy ilmi, että Maia on hyvin epäluotettava kertoja. En kirjoita Valvojan tuosta osasta enempää, jotta en pilaisi lukukokemusta kirjaan mahdollisesti myöhemmin tutustuvalta.

Maia on valvoja myös siinä mielessä, että hän ei saa nukutuksi öisin.

”Makasin sängylläni ja katselin asuntoni kattoa, jonka jokainen yksityiskohta oli minulle raastavan tuttu. Kalkkirappaus, valkoinen halkeillut maali, katonrajassa sinertäväkuvioinen tapettinauha, jonka värit ja kuviot katoavat keskiyöllä mutta palaavat aina aamuisin. Vaikka olin hyvin väsynyt, taito nukahtaa häipyi samalla hetkellä, kun suljin silmäni. Tunsin, miten aivoni laukkasivat, pikkuiset kovat kaviot.”

Näyttelyn viimeisenä päivänä on ruuhkaa. Ikään kuin aikaisempina kuukausina ei olisi ollut aikaa. Maian huomiot näyttelyvieraista ovat teräviä univajeesta huolimatta.

”Vain hyvin harva museokävijä kulkee näissä saleissa niin, ettei ota lainkaan kuvia. Jatkuvasti yleistyvä tapa käydä taidenäyttelyissä: kuljetaan ripeästi teokselta toiselle, räpsitään kuvia ja poistutaan. On vaikea sanoa, liikuttaako ihminen puhelinta vai puhelin ihmistä.”

Puhelimet ja some ovat muuttaneet ihmisten käytöstä. Saatetaan tulla katsomaan vain näyttelyn kuuluisinta teosta, jonka kanssa otetaan selfie ja julkaistaan somessa. Teoksia katsotaan kuin niiden tarkoitus olisi olla taustana omalle itselle. Vain muutama ihminen kiertää näyttelyn patsaat ympäri, jotta näkisi ne kokonaan. Viimeisenä näyttelypäivänä Maia tarkkailee harvinaista nuorta miestä, joka jää tunneiksi katselemaan faunia esittävää veistosta ikään kuin olisi rakastunut. Somella on osansa myös Maian elämässä: sitä kautta voi seurata muita ja varsinkin Peteriä.

Valvojassa on kuvataiteesta pitävälle mukavasti viittauksia taiteilijoihin ja heidän teoksiinsa. Siinä pohditaan myös taiteen merkitystä. Kiinnostaako pelkkä teos enää, vai onko taiteilija kiinnostavampi?

Valvoja yhdistää taidemaailman, unenpuutteen seuraukset ja Maian romanssin taitavaan juonikuvioon, joka kiihtyy loppua kohti. Kirjan suljettuani jäin juuri sopivan ihmetyksen valtaan.

Maisku Myllymäki: Valvoja
WSOY 2024, 302 s.

***********

Helmet haasteessa Valvojalle on oma kohta: 4. Kirjassa valvotaan yöllä.