Anne Tyler: Palmikko

 

Olen lukenut aivan sattumalta peräkkäin kolme kirjaa, joissa perhe on suuressa osassa. Ensimmäinen oli Leena Lehtolaisen taiteilijaromaani Korkean paikan lumo, toinen Sara Mesan romaani, jonka nimikin oli Perhe (La familia), ja nyt kolmantena Anne Tylerin Palmikko.

Palmikon alussa Serena on rautatieasemalla poikaystävänsä kanssa ja näkee miehen, jota arvelee serkukseen, mutta ei ole aivan varma. Hänen poikaystävänsä ihmettelee, miten joku voi olla tunnistamatta serkkuaan. Hän selvittää, että kyseessä todella on Serenan serkku. Minusta ei ole lainkaan kummallista, ettei serkkua tunnista, kun ei ole vuosiin nähnyt. Eikä sekään ole outoa, että serkukset tapaavat vain harvoin.

Tästä siirrytään tutustumaan Serenan sukuun ja erityisesti hänen isovanhempiinsa. Robin ja Mercy ovat sympaattisia, mutta vanhempina hieman huolettomia. Ensimmäisellä lomamatkalla perheenjäsenten väliset suhteet hahmottuvat. Tytöt Alice ja Lily ovat jo teini-ikäisiä. Alice alkaa ottaa vastuuta perheestä, kun äiti Mercy keskittyy maalaamiseen. Lily, josta tulee aikanaan Serenan äiti, sekoilee poikien kanssa. Tyttöjä paljon nuorempi David ja isä eivät löydä yhteistä säveltä. Robin on kätevä käsistään, eikä ymmärrä mielikuvitusmaailmassa leikkivää vähän arkaa poikaansa.

Yllättävin vaihe perheen elämässä – ja se, josta pidin eniten – oli Mercyn itsenäistyminen sen jälkeen, kun David lapsista viimeisenä muutti pois kotoa. Mercy muutti myös. Hän siirtyi asumaan ateljeehensa. Mercy ja Robin eivät eronneet, he asuivat lähellä toisiaan ja tapasivat usein. Robin yritti, turhaan, salata lapsilta oikean asiaintilan. Turhaa salailua oli suvussa myöhemminkin lapsenlapsia myöten. Kaikki tiesivät kuitenkin toistensa salaisuudet.

Palmikossa kaikki henkilöt ovat mukavia, ja heidän käytöksensä on ymmärrettävää. Tyler kuvaa heitä lämmöllä, välillä huumorillakin. Minusta perheenjäsenten suhteissakaan ei ole mitään varsinaisia ongelmia. Davidin loppupäätelmä on, että perheen jäljet näkyvät ihmisessä samalla tavalla kuin hiuksissa kiharat sen jälkeen kun ranskalainen palmikko on purettu.

Anne Tyler: Palmikko
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava 2023, 248 s.
Englanninkielinen alkuteos The French Braid 2022

***********

Palmikko oli täsmävalinta Helmet-haasteen kohtaan 25. Kirjassa vietetään juhlapyhää. Palmikko sopii tähän, koska perhe syö poikkeuksellisen pääsiäisaterian, jolle David tuo nähtäväksi tulevan vaimonsa. Tämä kohta jäi yllättäen haasteessa viimeiseksi. Etukäteen luulin, että se täyttyisi helposti. Blogini sivulla Haasteet on vuodenvaihteeseen saakka haasteeseen lukemani kirjat ja linkit niiden arvioihin.