Tämä oli taas loppuviikon kevennyskirja. Tosin Mankellin dekkareita ei voi yleensä kutsua kevyiksi. Savuna ilmaan -kirjan aiheena on talousrikollisuus. Vaikka Mankell on saanut inspiraationsa 1990-luvun alun lamasta, kirjan aihe tuntuu tällä hetkellä taas ajankohtaiselta euron ollessa kriisissä, osakekurssien sahatessa vähän ylös ja enemmän alas ja nuorten mellakoidessa Englannissa.
Kirjan päähenkilö on nuori syyttäjä Louise Rehnström, joka on töissä kotipaikkakunnallaan. Hän selvittää autiolta luodolta löytyneen pääkallon alkuperää ja päätyy tutkimaan muutama vuosi aiemmin kadonneen liikemieshuijarin toimia. Suurliikemiehenä ja kunnan pelastajana esiintynyt mies oli aiheuttanut suuria taloudellisia menetyksiä sekä kunnalle että yksityishenkilöille. Vaikka huijari itse on kateissa, hänen rikoskumppaneitaan on jäljellä.
Mankellille tyypilliseen tapaan Louisen yksityiselämä on kirjassa mukana. Hänen miehensä on sosiaalidemokraattinen poliitikko, joka johtaa kuntaa. Hänen äitinsä on dementoitunut ja joutuu hoitokotiin. Louisen siskolla on monta lasta ja työtön mies, joten perheellä on rahahuolia. Louisen enokin esiintyy, varsin merkittävässä roolissa.
Esipuheessa Mankell kertoo aloittaneensa kirjan vuonna 1995, mutta huomanneensa pian, että tuotoksesta olikin tulossa elokuvakäsikirjoitus. Lopulta syntyi tv-sarja, joka on esitetty Ruotsissa vuonna 2000. Haudottuaan aihetta lisää Mankell päätti kuitenkin kirjoittaa myös kirjan. Esipuheessa hän korostaa, että kirja on itsenäinen teos, vaikka tarina on pääpiirteissään sama kuin tv-sarjassa.
Kirjan syntytaustasta johtunee kirjoitustyyli, tähän tapaan: "Tyhjä kahvila satamassa. On iltapäivä, ilta alkaa jo hämärtyä. Seurue on palannut viluissaan kaukaiselta luodolta." Kun tyyliin tottuu, Savuna ilmaan on aivan luettava kirja, vaikka ei parasta Mankellia olekaan.
Henning Mankell: Savuna ilmaan
Otava 2010. 320 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.