Perjantaina työviikon jälkeen halusin lukea jotakin nopeaa ja kevyttä. Otin kirjastosta Pirkko Arhipan dekkarin On ruusu punainen. Olen ollut aikanaan muutaman vuoden Turussa töissä. Tunnen siis Arhipan miljöön. On mukava lukea kirjaa, jonka tapahtumapaikat näkee mielessään. Samasta syystä luen joskus Outi Pakkasen kirjoja. Niissä tapahtumat ovat usein Helsingin Hietalahdessa, lähellä työpaikkaani. Ympäristö on niin tuttu!
Arhipan nykyinen päähenkilö on komisario Varpu Ahava, joka on taistellut monta vuotta alkoholismia vastaan, nyt jo pitkään menestyksekkäästi. Muita vakiohenkilöitä ovat Varpun ystävä Helena, siivooja, joka vanhoilla päivillään (kuusikymppisenä) on valmistunut maisteriksi ja työtoveri Sami perheineen. Tosin Samin perhe ei tässä kirjassa esiintynyt ja Samikin mainittiin vain pari kertaa. Varpun uutena läheisenä työtoverina on Tiia, terävä nuori poliisi.
Heti kirjan alussa murhataan turkulaisen kauppapuutarhan pääomistaja, joka on myös innokas ruusujen jalostaja. Juonesta ei sen enempää. Se ei ole tämäntyyppisissä kirjoissa tärkeintä.
Arhipan kirjoja on sikälikin kiva lukea, että niissä viitatataan nykymaailman tapahtumiin. Esimerkiksi tässä kirjassa Varpun asunnon vaihdon yhteydessä piikitellään valtiovarainministeriä. Kirja on ilmestynyt 2009, joten kyseinen henkilö taitaa nykyisin olla pääministeri. Arhippa ottaa myös usein kantaa luonnonsuojeluun, niin tässäkin kirjassa.
Pirkko Arhippa: On ruusu punainen
Kustannus-Mäkelä 2009. 230 s.
Arhipasta juontui ajatus Mäkeen, jonka dekkarit taitavat myös usein sijoittua Turkuun. Hänen kohdallaan brändäys ja tuotteistaminen on pidemmälle vietyä kuin Arhipalla, joka on kyllä tunnettu, mutta ei varsinainen bestselleristi, kai.
VastaaPoistaSanot ihan oikein Reijo Mäen brändäyksestä. Hänen kirjoillaan on selkeä kohderyhmä, johon en tunne kuuluvani, vaikka olenkin lukenut pari hänen kirjaansa.
VastaaPoista