Pidän elokuvista ja elokuvista lukemisesta. Kirjahyllyssäni on mm. Gerald Mastin A Short History of the Movies, 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään, Helena Yläsen Sata parasta elokuvaa sekä tietysti Peter von Baghin Elämää suuremmat elokuvat ja Aki Kaurismäki. Muutama ohjaaja- ja näyttelijäelämäkerta on myös.
Muistan...muistan on poikkeuksellisella tavalla tehty kirja. Anna Maria Tatò kuvasi Mastroiannista dokumenttifilmin Mi ricordo, sì, io mi ricordo, samalla kun Mastroianni oli Portugalissa kuvaamassa viimeiseksi jäänyttä elokuvaansa Viagem ao Princípio do Mundo (ohjaaja Manoel de Oliveira). Dokumentissa Mastroianni puhuu muistoistaan. Kirja on toimitettu hänen puheestaan. Suomennos on Tuula Saarikosken.
Mastroianni kertoo perheestään, vanhemmistaan ja veljestään, joka oli myös elokuva-alalla, leikkaajana. Toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia vilahtaa. Ura lähti alkuun teatterissa Luchino Viscontin ohjauksessa. Kirja ei ole kronologinen. Puhe vaikuttaa usein vapaalta assosiaatiolta, mutta on todennäköisesti tarkkaan harkittua. Yksityiselämän ihmissuhteita (tarkoitan: naisia) ei käsitellä.
Perusteellisimmin käsitelty aihe on näyttelijän työ, mikä on näyttelijä, miten elokuva ja teatteri eroavat toisistaan. Ohjaajista on paljon tekstiä, nimeltä mainitaan vain ne ohjaajat, joita Mastroianni arvostaa. Pisimmät tarinat ovat Federico Fellinistä. Syvällisiä pohdintoja (esimerkiksi Tshehovista) seuraa pieniä muistoja isän puusepänverstaasta tai kotona salaa pidetyistä hipoista.
Suuren näyttelijän mielenkiintoinen kirja.
Marcello Mastroianni: Muistan...Muistan
Tammi 1998. 187 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.