JA ÄKKIÄ ON ILTA
Jokainen yksinään maan sydämellä
...
...
...
Jennin runohaaste palautti mieleeni tämän pienen kolmirivisen runon, joka on pysähdyttävä. Tunnelmaltaan se sopinee syksyn alkuun ja piteneviin iltoihin.
Salvatore Quasimodo, kokoelmasta Ja äkkiä on ilta
Kirjayhtymä 1962.
Tuo runo tuli vastaan lukion äikänkurssilla vuosia sitten; se on tosiaan pysäyttävä ja tunnelmallinen.
VastaaPoistaMinullekin tämä on ennestään tuttu, ja pidän sitä hyvin ihastuttavana.
VastaaPoistaMinulle tämä ei ollut ennestään tuttu, mutta minäkin pidän sitä ihastuttavana, kuten aina runoja, joissa on muutamalla sanalla kerrottu niin paljon enemmän. Kiitos!
VastaaPoista