Anja ja Kimmonhovin tytöt (Tuntemattomat tyttökirjat -haaste)

Alli Saarentaus-Salon Anja ja Kimmonhovin tytöt on unohdettuja tyttökirjoja. Kirja on ilmestynyt 1949 ja sen tapahtumat on sijoitettu vuosiin 1946-47. Aivan tyttökirja tämä ei ole, vaan ennemminkin nuortenkirja. Luin kirjan lapsena monta kertaa ja nyt uudelleen lukiessani huomasin muistavani sen henkilöt ja tapahtumat kovin hyvin.

Kirja alkaa Anjan lakkiaisista. Hänen hieman vanhempi poikaystävänsä Kari, lääkäri ja kirurgi, ei odotusten mukaan kosikaan uutta ylioppilasta heti, vaan siirtää kosinnan vuodella eteenpäin Amerikassa opiskelun vuoksi. Anjalle ja hänen vanhemmilleen tulee ongelma: Mitä tyttö nyt tekee vuoden ajan? Asiasta keskustellaan:

"Äidillä oli kaksi ehdotusta: joko lukea kieliä tai mennä sairaanhoitokurssille, jonne useimmat hienoston tytöt pyrkivät.

Anjaa huvitti Karin ilme, kun äiti puhui sairaanhoitajakurssista. Isäkin ehätti heti vastustamaan. Hän myönsi, että sinne nykyään kyllä kovin pyritään, mutta ei useinkaan kutsumuksesta.

- Anjallahan on jo tohtorikin kalastettuna, niin pitäköön hänestä kynsin hampain kiinni, niin säästyy hoitajakurssin varjopuolilta, isä selitti.

- Mielestäni se sopisi, kun Anja joutuu Karin mukaan. Kas, mielestäni lääkäri ja sairaanhoitaja... Äiti hämääntyi ja keskeytti."

Ongelma ratkeaa, kun sanomalehdestä löytyy ilmoitus, "että Savossa, Kimmonhovin talouskoulussa alkaa lokakuussa puolen vuoden kurssi erikoisesti opiskelevaa nuorisoa varten, opetetaan mm. sairaanhoitoa, kudontaa, ompelua, pikkulasten hoitoa, maataloutta, kotitaloutta ym." Mikä loistava ohjelma tohtorin kotirouvaksi valmennettavalle! Äitikin suostuu, koska " niin kalliille kurssille ei joka perhe voi tytärtään lähettää".

Kimmonhovissa Anja tapaa tyttöjoukon, josta muutama erottuu. Musikaalisesti lahjakas, mutta muuten avuton Sirpa on kaikkien lemmikki. Pulmu (siis todella Pulmu!) on riitaisa ja "kovasti poikien perään". Kurssin ilopilleri on Himppa, jolta eivät puhe ja kepposet lopu. Kurssin aikana tapahtuu kaikenlaista. On juhlia, rakastumisia, huiputusta, suoranaista petollisuutta, ja yksi onnettomuuskin. Kaikki on kuitenkin varsin viatonta.

Vuoden odotuksen jälkeen Kari palaa ja Anja saa kosintansa ja miehensä.

Anja ja Kimmonhovin tytöt hymyilyttää nykylukijaa. Vanhoissa kirjoissa on tietysti erilaisia asenteita kuin nykyisin, mutta tämä kirja on tehty liian osoittelevaksi. Lisäksi siinä on sen tyyppistä isänmaallis-uskonnollista paatosta, joka on lähinnä vaivaannuttavaa. Varsinaiseksi tyttökirjaklassikoksi tästä ei mielestäni ole. Ei siksikään, että kirja ei ole kovin hyvin kirjoitettu. On vaikea kuvitella, että nykynuori jaksaisi lukea tämän kirjan.

Etsin netistä tietoa kirjailija Alli Saarentaus-Salosta. Löysin ainoastaan Helsingin kaupunginkirjaston Kysy mitä vain -sivulta muutaman lauseen hänen elämästään ja tuotannostaan. Saarentaus-Salo (1907-1994) oli kansakoulunopettaja ja kirjastonhoitaja. Hän julkaisi kahdeksan kirjaa, joista useimmat ovat nuortenkirjoja.

Luin kirjan Anja ja Kimmonhovin tytöt Marian Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen.

Alli Saarentaus-Salo: Anja ja Kimmonhovin tytöt

Valistus, 2. painos 1951. 173 s.