Osallistun näin jo ennen joulua Susan Järjellä ja tunteella -blogin haasteeseen lukutoukille. Haasteessa vastataan 15 kysymykseen, joiden avulla voi tarkastella omaa lukuvuottaan. Aloitin blogini kesäkuussa ja rajoitan vastaukseni vain blogiaikanani lukemiini kirjoihin, vaikka minulla on tallella tiedot myös alkuvuoden kirjoista. Olen lukenut vain kaksi vuonna 2011 ilmestynyttä kirjaa. Tämä selittää esimerkiksi vastaukseni kysymykseen 10.
1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?
2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?
3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken ?
4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?
Ei mikään (en yleensäkään itke lukiessani).
5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?
6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?
En vastaa tähän, koska olen lukenut liian vähän uutuuskirjoja.
7. Mikä kirja oli suurin pettymys?
8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?
9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?
11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?
12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?
13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?
14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?
Tähän en löydä sopivaa kirjaa, blogin pitäminen auttaa muistamaan lukemansa.
15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Minusta on hienoa, että sinä et ole uutuuskirjojen kierteessä. Siinä jossa on pakko saada luettavaksi uusi kirja, kun kaikki kuitenkin puhuvat/kirjoittavat siitä. Minäkin aion yrittää sitä ensi vuonna, siinäpä tavoitetta kerrakseen. Olen jo lupautunut aloittamaan vuoden lukemalla Peter Høegin Rajatapaukset, jonka olen jo kauan halunnut lukea. Jotenkin se vain on aina jäänyt noiden uutuuksien jalkoihin.
VastaaPoistaMinä luin tänä vuonna uudestaan Ishiguron Me orvot, ja pidin siitä edelleen valtavasti. Se tuntuu minustakin jääneen liian vähälle huomiolle. Samoin pidän Pirandellosta, olen lukenut häneltä vain novelleja, kokoelmat Sitruunoita Sisiliasta ja Ahdas frakki.
Mutta Vargas Llosan Vihreän talon kanssa minulle kävi köpelösti. Aloitin kirjan kolmesti ja juutuin aina paikalleen. Pisimmällään taisin päästä johonkin sivulle 40. Sitten annoin periksi. Noloa...
Minulla tuo "Me orvot" menee taas pettymysten puolelle, sillä odotukset olivat ilmeisesti liian korkealla.
VastaaPoistaHyvää joulua Margit!
Lukutoukka, kiitos ymmärtäväisestä kommentista! Olen lukenut Pirandellolta myös romaanin Mennyttä miestä, mutta se ei ollut lainkaan hyvä. Hän oli novellikirjailija. Vihreä talo oli minustakin aika hankala luettava.
VastaaPoistaJaana, taisimme keskustella Me orvoista jo aiemmin. Se oli minun ensimmäinen Ishiguroni ja siitä varmaan tuli tuo voimakas vaikutus.
Hyvää joulua teille molemmille!
Kiinnostuin tosi paljon kyllä nyt tuosta Päivät Pariisissa- kirjasta, taidan laittaa varaukseen kirjastosta!!
VastaaPoistaSusa, tervetuloa lukijaksi!
VastaaPoistaBrookner tuntuu olevan kirjailija, josta joko pitää tai ei pidä. Jos pitää, niin Päivät Pariisissa kannattaa varmasti lukea.