Luin aikaisemmin Anne B. Ragden Berliininpoppelit. Yhdessä Erakkorapujen ja Vihreiden niittyjen kanssa se muodostaa trilogian. Berliininpoppelit toimii aivan hyvin yksinäänkin, mutta Erakkoravut ja Vihreät niityt on luettava järjestyksessä Berliininpoppeleiden jälkeen. Nämä kaksi kirjaa ovat oikeastaan yksi kirja.
Trilogiassa kerrotaan Neshovin suvun rappeutuvasta sikatilasta Trondheimin lähistöllä. Tilaa pitää Tor, yksi kolmesta veljeksestä. Berliininpoppeleissa hänen tyttärensä Torunn saapui paikalle isoäitinsä sairastuttua. Erakkorapujen alussa Torunn ajattelee itsestään: "Oli kuin hän olisi tupsahtanut keskelle tarinaa, johon ei ollut koskaan kuulunut." Myöhemmin Torunn joutuu huomaamaan, kuinka syvällä hän on tarinassa.
Erakkoravuissa kaikilla henkilöillä on alkuun ongelmia. Torilla rotat ja uusi kodinhoitaja. Torunnilla uusi poikaystävä ja äidin avioero. Torin veljellä Margidolla on vaivoinaan liian innokas tuore leski, johon hän ei osaa suhtautua. Jopa Kööpenhaminaan muuttaneella kolmannella veljellä Erlendillä ja hänen kumppanillaan Krummella on ongelma, vaikka he ovat trilogian positiivisimmat hahmot. Osa ongelmista ratkeaa, osa ei, ja sikatilalla sattuu kauheita. Seurauksia käydään läpi Vihreiden niittyjen loppuun saakka.
Kirjoitin jo Berliininpoppeleiden kohdalla, että tarina voisi olla Suomesta. Ihmiset eivät osaa hoitaa asioitaan puhumalla, ja huomaavat liian myöhään, mitä olisi pitänyt tehdä. Margido myöntääkin:
Puhuminen korvataan kahvilla."Hän kun oli luullut saavansa vähitellen itselleen eräänlaisen perheen. Erlend ei ollut ainoa, joka oli kuvitellut juuri niin. Että Neshovin tilan katkerat juuret olivat heräämässä eloon, mutta täysin uusin ehdoin. Hyvin ja myönteisin ehdoin. Vasta nyt, täsmälleen tällä hetkellä, hän tajusi että juuri sitä hän oli toivonut. Eikä hän silti ollut ojentanut kättään ja tarttunut siihen, nähnyt sen kimaltavan kädessään. Hän ei ollut tehnyt mitään lämmittääkseen tuota toivoa, ruokkiakseen ja vahvistaakseen sitä omilla toimillaan. Vaan oli jättänyt kaiken kolmekymmentäseitsemänvuotiaan kaupunkilaistytön niskoille."
"Samassa Margido kuuli onnekseen sihinää keittiöstä.
- Kahvi, hän sanoi. - Vesi kiehuu yli.
- Kahvi, aivan. Kahvi tekee kyllä hyvää, Tor sanoi hiljaa, laski kätensä ja hivuttautui parempaan asentoon tuolillaan."
Anne B. Ragden trilogia on nopealukuinen, eikä se ole kokonaan synkkä. Varsinkin Erlendiin liittyy suorastaan farssimaista huumoria. Ja lopussa on onneakin.
Katso myös Suketuksen ja Leena Lumen kirjoitukset.
Anne B. Ragde: Erakkoravut
Suomentanut Tarja Teva
Tammi 2008. 300 s.
Anne B. Ragde: Vihreät niityt
Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen
Tammi 2009. 293 s.
Minulla on sekä Berliinipoppelit että Vihreät niityt lukemattomina omassa hyllyssä. Jossain vaiheessa täytyy hankkia tuo keskimmäinenkin kirja ja lukea koko trilogia:)
VastaaPoistaVoi, kun näistä kirjoista tulee lämpimiä muistoja mieleen juttujesi myötä. :) Minusta näissä on synkkiäkin sävyjä, mutta kyllä yleisilme on silti valoisa.
VastaaPoistaToivottavasti joulusi sujui hyvin! Mukavia välipäiviä. :)
Sanna, nämä kirjat on kyllä luettava järjestyksessä. Ja ne kannattaa lukea.
VastaaPoistaKaroliina, joulu sujui mukavan rauhallisesti kahden aikuisen perheessä. Hyvää uudenvuoden odotusta sinullekin!
Hei! Ensimmäisen kerran taidan jättää kommenttia tänne, löysin blogisi vasta eilen.
VastaaPoistaTiedätkö, tuo oli pelastava tieto, että kirjat ovat nopealukuisia. Olen pitkään halunnut lukea Berliininpoppelit ja nyt kyllä tahtosin lukea nämä kaikki. Täytyy kai aloittaa kirjojen metsästys. Kiitos muistutuksesta!
Joana, tervetuloa lukijaksi! Kävin vastavuoroisesti kirjautumassa sinun blogiisi.
VastaaPoistaRagden sarjan lukee todella nopeasti. Suosittelen.