Annelies Verbeke: Nuku!

Hollantilaisen kirjan jälkeen luin belgialaisen. Nuku! olikin mielenkiintoinen kirja. Maya ja Benoit, kaksi unetonta, syrjäytynyttä ihmistä kohtaavat. Joka toinen luku on Mayan ja joka toinen Benoitin kertomaa.

Molemmat kärsivät eksistentialismin tuskaa. Uimahallissa valvojana ollessaan Benoit luki ranskalaisia ja venäläisiä eksistentialisteja. Mayan unettomuus oli alkanut jo lapsuudessa, kun hän tajusi maailmakaikkeuden äärettömyyden. Sairaalassa onnettomuuden (oikeastaan itsemurhayrityksen) jälkeen hän yrittää olla hetken myönteinen.     

”Eivätkä hänen mietteensä enää koskaan kiertäisi kehää katoavaisuudessa, syyllisyydessä, perinnöllisessä painolastissa, sen tajuamisessa, että yksinäisyys ei ole mkään valinta, henkisessä tasapainottomuudessa ja ajatuksessa, että millään ei ole oikeastaan mitään väliä."

Unettomuuden vaikutuksesta vastakohdat sekoittuvat. Valoisuus ja pimeys, ääni ja hiljaisuus. Kumpikin päähenkilö kuvaa kokevansa sokeaa tai epätoivoista raivoa.

Benoit näkee Mayassa äitinsä kuvan. Hän kaipaa lapsuutensa merta ja mielikuvituskaskelottiaan. Lukija kehittelee omasta mielestään fiksuja freudilaisia tulkintoja, kunnes kirjailija huvittelee hänen kustannuksellaan: ” Ensimmäisessä televisioesiintymisessään klisee ilmensi halua palata kohtuun.”

Nuku! on kiehtova kirja, joka herätti halun tutustua Verbeken muuhun tuotantoon.

Unettomuutta ovat tutkailleet myös Hanna, Ina ja Villasukka kirjahyllyssä.

Kirjan on suomentanut Titia Schuurman, joka oli myös edellisen lukemani kirjan, Saskia Noortin Ruokakerhon suomentaja. Ruokakerhon arvion lopussa totesin, että kirjan teksti on heikkoa ja että se saattoi johtua myös suomennoksesta. Kirjan Nuku! luettuani tiedän, että suomennoksessa ei varmasti ollut vikaa, vaan Ruokakerhon tekstin heikkous johtuu alkuperäisteoksesta.

Annelies Verbeke: Nuku!

Suomentanut Titia Schuurman

Avain 2006. 156 s.

Hollanninkielinen alkuteos Slaap!, 2003