Pirjo Hassinen: Mansikoita marraskuussa

Pirjo Hassinen on niitä suomalaisia nykykirjailijoita, joiden teoksia en ole aiemmin lukenut. Valitsin Mansikoita marraskuussa, koska kirjan nimi on kiehtova.

Mansikoita marraskuussa on Annan ja Lassen tarina. He tapaavat luennolla ja Anna haistaa Lassessa manhattanin. Annan manhattan on jotain samanlaista kuin menestys, mutta ei aivan sama asia. Anna alkaa muokata Lassesta näyttelijää, tähtinäyttelijää. Anna ei osaa itse näytellä, mutta hän osaa analysoida. Hän kerää kokemuksia ja havaintoja, jotka hän syöttää Lasselle tätä muovatessaan. Kaikki keinot ovat sallittuja, jotta Lasse menestyisi, mukaan luettuna puolustuskyvyttömien ihmisten hyväksikäyttäminen, mikä johtaa lopussa tragediaan näyttämöllä.

Mansikoita marraskuussa kertoo taiteesta ja rahasta (Anna suorittaa tutkinnon taloustieteessä). Se kertoo ihmisen identiteetistä. Mietin välillä jopa kaksoisolento -teemaa.

”Jos sinä jäät tuohon, vain tavanomaisen hyväksi näyttelijäksi, sinä et koskaan tunne sitä toista, joka katsoo sinua, haluaa sinut, on enemmän sinä kuin hän itse."

Mansikoita kirjassa on paljon. Anna on kesätyönään mansikkapakastamossa. Myöhemmin hän vertaa työtään sijoitusneuvojana pakastamoon. ”Ryhdyin pohtimaan työkseni miltä hihnalta asiakkaan laariin vierisi eniten pakastemansikoita.” Lassen varakkaat vanhemmat tarjoavat Annan valmistumisen kunniaksi illallisen kalliissa ravintolassa ja jälkiruuaksi tuoreita mansikoita, keskellä talvea.

Mansikoita marraskuussa on saanut Kiitos kirjasta -mitalin ja se on ollut ehdokkaana Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kirja on ehdottoman taitava, mutta minut se jätti jotenkin viileäksi.

Pirjo Hassinen: Mansikoita marraskuussa

Otavan Seven-pokkari 2011. 330 s.

Ilmestynyt ensimmäisen kerran 2000