Kirjanainen
haastoi minut Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen Barbara Kingsolverin
Myrkkypuun siemenellä. Sekä kirjailija että kirja olivat minulle ennestään
tuntemattomia.
Yhdysvaltalainen baptistisaarnaaja Nathan Price lähtee Kongoon
pienelle lähetysasemalle. Vaimo ja neljä tytärtä kulkevat mukana. Tyttäristä vanhin,
Rachel, on 15-vuotias itsekeskeinen vaaleahiuksinen kaunotar. Kaksoset Leah ja
Adah ovat puolitoista vuotta nuorempia. Leah on isäänsä kiintynyt poikatyttö.
Adahilla on synnynnäinen aivovaurio, jonka vuoksi hänen oikea puolensa on
osittain halvaantunut, mutta hän on älykäs samalla tavalla kuin
kaksoissisarensa. Nuorin tytär Ruth May on vasta viisivuotias.
Saarnaajalla ei
ole mitään käsitystä siitä, mihin hän on tullut ja mitä hän tekee. Hän ei
ymmärrä kongolaisten kulttuuria eikä uskomuksia. Hänen tavoitteenaan on
käännyttää pakanat. Hän saarnaa synnistä, jota hänen mielestään ovat
esimerkiksi naisten paljaat rinnat. Hänen totaalista ymmärtämättömyyttään
kuvaa, että hän haluaisi kastaa lapset joessa. Joessa, jossa on krokotiileja ja
johon vanhemmat eivät päästä lapsiaan. Omat lapsensa ja vaimonsa hän pitää
kurissa jopa lyömällä. Tässä kohdassa huomasin lukeneeni aivan sattumalta lähes
peräkkäin kaksi samantapaista kirjaa, joissa uskonnollisen isän vaikutus
perheeseen on tuhoava. Edellinen oli Purppuranpunainen hibiskus.
Perhe saapuu Kongoon
vuonna 1959 vähän ennen maan itsenäistymistä. Valkoiset lähtevät pois, jos
pystyvät, mutta Nathan Price päättää jäädä. Hän pitää tehtäväänsä niin
tärkeänä. Siitä hän ei välitä, että hän ei saa enää palkkaa, eikä pysty
huolehtimaan perheestään. Ruuan hankkiminen jää pitkälti tyttöjen harteille.
Olot ovat sellaiset, että lopulta yksi tytöistä kuolee. Tytöt ja heidän äitinsä
alkavat vihata Nathania. Äidin ajatuksia:
”Ymmärrät, että se, mitä rakastat enemmän kuin tätä maailmaa, kasvoi paholaisen siemenestä. Ja sinä itse annoit hänen kylvää sen.”
Myrkkypuun siemenellä
on muitakin merkityksiä. Myrkkypuu on oikea kasvi, joka aiheuttaa kivuliasta
ihottumaa. Pastori Price ylistää saarnojensa lopuksi Jeesusta, mutta ääntää kikongon
kielen sanan, joka tarkoittaa kallisarvoista ja rakasta siten, että se
merkitseekin myrkkypuuta. ”Jeesus on myrkkypuu.”
Kirjan sanoma valkoisen miehen
ja Afrikan suhteesta käy ilmi heti alussa.
"Tohtori Livingstone, luulisin, eikö hän ollutkin melkoinen lurjus! Hän ja kaikki muut riistäjät, jotka sittemmin ovat jättäneet Afrikan niin kuin mies jättää vaimonsa, jättäneet sen alastoman ruumiin sykkyrään tyhjäksi riistetyn kohdun kaivoksen ympärille. Minä tunnen ihmiset. Useimmilla ei ole minkään maailman aavistusta siitä, mitä lumenvalkoinen omatunto maksaa."
Myrkkypuun siemen on hyvä kirja. Sen ainoa
heikkous on pituus. Olin ihmeissäni, kun kirja jatkui vielä yli sata sivua
kohdasta, jossa se olisi kannattanut lopettaa. Kirjan intensiteetti kasvoi niin
suureksi kaikkien koettelemusten ja yhden tytön kuoleman jälkeen, että loppu
väljähtyi. Eri tavoin elämäänsä jatkaneiden sisarusten seuraaminen ei ollut
enää niin kiinnostavaa, vaikka ymmärrän, että sillä tavoin kirjailija liitti
mukaan Kongon (Zairen) historiaa, ja kertoi länsimaiden ja varsinkin
Yhdysvaltojen osuudesta siihen.
Barbara Kingsolver: Myrkkypuun siemen
Suomentaneet Juha Ahokas ja Arvi Tamminen
Like 1999. 628 s.
Englanninkielinen alkuteos: The Poisonwood Bible, 1998
En ole lukenut kirjaa, ja kummastuin, että tapahtumat alkavat 1950-luvulta, jos synnin määritelmä on kuvatunlainen.
VastaaPoistaPastorilla oli länsimaalainen syntikäsitys. Hän ei ymmärtänyt Afrikan olosuhteita lainkaan.
PoistaHei, oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi etenkin kun en ole koskaan kuullut kenenkään kommentoivan Kingsolverin teoksia - ehkä pitäisi tehdä perusteellisempi googletus. Tämän kirjan lukemisesta itselläni on jo vuosia, mutta kirja sai minut kiinnostumaan kirjailijasta ja luin aikoinaan saman tien myös Täyttymysten kesän. Siitä mieleen jäi luontokuvaus, josta jäin miettimään, miten upeaa olisi ollut lukea alkuperäiskielellä. Kirjan pituus ei minua haitannut, usein kaikki hyvä loppuu liian aikaisin..
VastaaPoistaKingsolver oli kiinnostava kirjailijatuttavuus. Ilman haastettasi en olisi häntä huomannut.
PoistaOih! Yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani jonka olen lukenut yli 10 vuotta sitten. Haikailen josko lukisin sen uudestaan, vaikkei sellainen tapoihini kuulukaan...
VastaaPoistaMinä luen suosikkikirjojani usein uudelleen, joskus jopa monta kertaa. Kokeile sinäkin!
Poista