Saksalainen
ystäväni suositteli minulle ranskalaisen Fred Vargasin dekkareita. Fred Vargas
on pseudonyymi ja kirjailija on nainen. Löysin kirjastosta Sinisten ympyröiden
miehen, jossa Vargas esittelee päähenkilönsä komisario Adamsbergin.
Adamsberg on
tässä kirjassa juuri siirtynyt Pyreneiltä Pariisiin. Hänen lähin apulaisensa on
älykäs, mutta liikaan alkoholiin taipuvainen ylikonstaapeli Danglard. Adamsberg
on hyvin erikoislaatuinen poliisi. Hänen tutkimusmenetelmänsä eivät ole
tavanomaisia, vaan hän saa jutut ratkaistuksi miettimällä ja päättelemällä,
eikä esimerkiksi niinkään rikosteknisiin tutkimuksiin perustuen. Jopa
jonkinlaiset ennakkoaavistukset ovat käytössä.
"Murhaaja nauttii nähdessään toisen kärsivän, anovan armoa, tekevän kuolemaa, murhaaja nauttii repiessään uhrinsa rikki. Ihmisestä ei tietenkään aina näe sellaista heti, mutta silti voi aavistaa, että kaikki ei ole kohdallaan, toisesta ihmisestä voi aistia sen verran, että hän huokuu liikaa jotakin, jokin on karannut käsistä. Joskus on kyse julmuudesta, käsitätkö? Julmuus on saanut vallan.”
Pariisin kaduille on alkanut ilmestyä öisin sinisiä
liituympyröitä, joiden sisällä on aina joku kadulta löytynyt esine kuten
olutpullon korkki, silmälasin linssi tai korvakoru. Adamsberg seuraa löytöjä jo
ennen kuin ympyröiden sisällä on mitään vakavampaa, joka hänen aavistuksensa
mukaan on tulossa. Ja kuolleen kissan ja vauvanuken jälkeen ympyrän sisällä onkin
ensimmäinen ruumis.
Pariisi on tietysti tapahtumapaikaksi hieno valinta. Vargasin
dekkari on sen tyyppinen, että myös poliisien yksityiselämää seurataan jonkin
verran. Adamsberg on naisia miellyttävä poikamies, mutta hänen todellinen
rakastettunsa on jättänyt hänet. Danglard on viiden lapsen yksinhuoltaja.
Hänetkin vaimo on jättänyt.
Sinisten ympyröiden mies on aika tavanomainen
rikosromaani Adamsbergin omalaatuisuudesta huolimatta. Vähän liikaa aikaa
käytetään hänen filosofisiin pohdintoihinsa ja metodien ihmettelyyn. Välillä
lukija huomaa, että omat ajatukset ovat karanneet kauas kirjan sivuilta.
Vargasin myöhemmät dekkarit ovat saaneet useita kansainvälisiä palkintoja, joten
taso on ilmeisesti noussut tämän kirjan jälkeen.
Fred Vargas: Sinisten ympyröiden mies
Suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2007. 301 s.
Ranskankielinen alkuteos L'Homme aux cercles bleus, 1996
Fred Vargas on se dekkaristi, jonka kirjat luen aina, kun ne tulevat. Paras on mielestäni Painu tiehesi ja pysy poissa sekä uusin Jalattomat, elottomat. Olen samaa mieltä, ettei tämä kirja ole kirjailijan parasta antia.
VastaaPoistaMinä kutsuisin näitä pskologisiksi dekkareiksi. Adamsberg on mielestäni mainio tyyppi, mutta ehkä vielä kiinnostavampi on kuitenkin Danglard.
Hyvä tietää, että arveluni osui oikeaan. Täytyypä kokeilla noita sinun suosittelemiasi kirjoja.
Poista