Lainasin
tämän kirjan ennen Pariisin matkaani pelkän nimen perusteella. Pariisin
huhtikuu – mikä ihana nimi kirjalle! En kuitenkaan ehtinyt lukea kirjaa ennen
lähtöäni, joten luin sen vasta nyt.
Pariisin
huhtikuu on rakkauskertomus toisen maailmansodan ajalta. Tarinaan kietoutuvat
saksalainen sotilas, pariisilainen vastarintaliikkeen tyttö, tytön
kirjakauppiasisä, sotilaaseen vetoa tunteva luutnantti, päällekäyvä saksalainen
sihteeri, ja lopussa tärkeä concierge (ovenvartija). Kirja on kovin romanttinen
käänteiltään. Minulle liiankin romanttinen. Lopun tapahtumat ovat osittain
epäuskottavia, osittain ennalta-arvattavia. Ajattelin aluksi lukiessani, että
kirjaa voisi suositella romanttisista tarinoista pitäville, mutta sitten eteen
tuli yksityiskohtaisia kuulustelujen kidutuskuvauksia, joita rakkauskertomusta
etsivä tuskin haluaa lukea.
Loppupuolella
rakkaustarinan saksalainen osapuoli havahtuu omaan toimintaansa:
"Olin halunnut olla joku toinen, kulkea rivien välissä – ranskalaisena, saksalaisena, kuinka kulloinkin huvitti. Oli tuntunut niin yksinkertaiselta pompottaa Leiboldia, vetää nenästä ranskalaisia. Minulle selkeni laverilla viettämieni tuntien aikana, että olin uskonut, ettei minun tarvitse valita puoltani. Olin halunnut kuoria saksalaisuuden ja sipaista ylleni ranskalaisuuden, kuinka kulloinkin huvitti."
Pariisin
huhtikuun parasta antia on miehitetty Pariisi itse. Tutut katujen nimet, bukinistit,
Seinen rannat illan hämärtyessä… Sekä La Fontainen eläinsadut, joihin
viitataan monta kertaa.
Kirjailija on itävaltalainen, joten tästä saan pisteen Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen.
Michael Wallner: Pariisin huhtikuu
Suomentanut Marja Kyrö
Otava 2007. 258 s.
Saksankielinen alkuteos April in Paris, 2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.