Dai Sijie: Balzac ja vaatturintytär

Kaksi kaupunkilaista älykköpoikaa joutuu 1970-luvun alussa uudelleenkoulutukseen maaseudulle Kiinan kulttuurivallankumouksen oppien mukaisesti. Oikeasti pojat eivät ole mitään älykköjä, vaan heidän koulutetut vanhempansa on todettu kansanvihollisiksi. Poikien karkotuspaikka on pieni kylä Taivaallinen feeniks -vuoren rinteellä.

Pojat ovat ystäviä jo ennestään ja yksi heidän tuntemansa poika, Rillipää, on koulutuksessa läheisessä kylässä. Rillipää on onnistunut kuljettamaan mukanaan ja piilottamaan laukullisen kiellettyjä kirjoja. Kirjat ovat länsimaalaisia romaaneja. Suurin osa on ranskalaisia, Balzacia, Stendhalia, Flaubertia jne, mutta joukossa on myös englantilaisia kuten Dickens ja Emily Brontë. Kirjat avaavat nuorukaisille uuden maailman, johon kuuluvat kaukaisten maiden lisäksi naiset ja rakkaus. Kertoja eli toinen pojista kiintyy kuitenkin eniten Romain Rollandin Jean-Christopheen.

”Pitkiin romaaneihin minä suhtauduin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta oikeastaan aika epäilevästi. Mutta Jean-Christophen sitkeä yksilöllisyys, jossa ei ollut mitään halpamaista, auttoi minua tervehdyttävällä tavalla tajuamaan aivan uusia asioita. Ilman häntä en olisi ikinä oppinut käsittämään, miten suurenmoista ja monipuolista yksilöllisyyskin voi olla. Ennen varkain hankittuun Jean-Christopheen tutustumista minun koulutettuun ja uudelleenkoulutettuun päähäni ei kerta kaikkiaan mahtunut, että ihminen voi yksin taistella koko maailmaa vastaan."

Balzac ja vaatturintytär vie lukijan Kiinan maaseudulle, jossa kaupunkilaispojat joutuvat kyntämään härillä, kantamaan selässään lannoitteeksi tarkoitetulla ulosteella täytettyjä astioita ja raatamaan hiilikaivoksessa, johon luulevat kuolevansa. Toisaalta kyläpäällikkö lähettää heidät silloin tällöin lähimpään kaupunkiin katsomaan elokuvia, joita he sitten selittävät – tai tavallaan näyttelevät – kyläläisille.

Kaunis vaatturintytär on kaikkien lähiseudun poikien haaveiden kohde, mutta hän valitseekin toisen kaupunkilaispojista, Luon. Luo haluaa sivistää tyttöä ja lukee hänelle suosikkiaan Balzacia. Kirjan lopussa saamme tietää, mitä Balzac tytölle opettaa.

Balzac ja vaatturintytär ei ole aiheestaan huolimatta synkkä ja lohduton. Siinä on jopa huumoria. Tosin lukija saa olla iloinen, että kirjoissa ei ole mukana hajuefektejä. Romaani on osittain omaelämäkerrallinen. Dai Sijie on alun perin kiinalainen, mutta asuu nykyään Ranskassa ja kirjoittaa ranskaksi. Hänet mainitaan joskus mahdollisten Nobel-palkinnon saajien joukossa. Balzac ja vaatturintytär on avartava romaani, mutta en minä siitä Nobelia antaisi.

Dai Sijie: Balzac ja vaatturintytär

Suomentanut Annikki Suni

Otava 2001. 205 s.

Ranskankielinen alkuteos Balzac et la Petite Tailleuse chinoise, 2000