sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Metsäperkele Kaupunginteatterissa

Kari Heiskasen kirjoittama ja ohjaama Metsäperkele Helsingin Kaupunginteatterissa kertoo Gustaf Adolf Serlachiuksesta. Tätä näytelmää olisin tuskin itse valinnut, mutta sain lipun työpaikan kautta. Kuten yleensäkin teatterissa, niin Metsäperkele oli loppujen lopuksi positiivinen kokemus, vaikka näytelmä ei ole kovin näytelmällinen.

Metsäperkele kertoo G. A. Serlachiuksen tarinan varattomasta farmaseutista puunjalostusteollisuuden suuryrittäjäksi. Rakenne on katkelmallinen, kun kohtaukset seuraavat kronologisessa järjestyksessä ja aina välillä tapahtumia ja historiallisia yhteyksiä selitetään. Minusta näytelmässä oli parasta Serlachiuksen teollisen toiminnan kuvaus. Yksityiselämä, niin traagista kuin se osittain olikin, jäi sivummalle. Näytelmässä oli paljon sellaista, mitä en tiennyt ennestään, esimerkiksi Serlachiuksen osuus rautatielinjauksiin tai Suomen talvimerenkulun aloittamiseen.

Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle oli rakennettu hienot miljööt tehdashallia myöten. Serlachiusta esittää Pertti Sveholm, mielestäni yksi Suomen parhaita näyttelijöitä. Eero Aho Serlachiuksen ystävänä ja lakimiehenä Alexander Neiglickinä ja Leena Uotila sihteeri Elsana nousivat esille. Heillä oli myös muuten vakavan näytelmän hauskimmat kohtaukset.

Näin pientä juttua varten en viitsinyt pyytää lupaa Kaupunginteatterin kuvien käyttämiseen. Liitin alkuun valoisan kuvan koivusta. Kuvani tunnelma ei vastaa näytelmää. Kuvan pitäisi olla tummempi, niin paljon näytelmässä on kiihkoa, kateutta ja synkkyyttä.

5 kommenttia:

  1. Mua kiinnostaa näytelmää enenmmän sen taustalla oleva teemu Keskisarjan elämäkerta Vihreän kullan kirous.

    Sveholm on loistava näyttelijä minunkin mielestäni, samoin pidän erittäin paljon Eero Ahosta, joten voisi tämän näytelmänkin katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän hyvin tätä jaksoi seurata, vaikka näytelmä kestää väliaikoineen lähes kolme tuntia. Aihe on kuitenkin sen verran kiinnostava.

      Poista
  2. Mä toivoisin, että siirryttäisiin teatterilavastuksissa rahapulaminimalismista takaisin tarinalliseen runsauteen yleisemminkin. Sitä jotenkin tempautuu näytelmään paremmin kun lavastukseenkin on panostettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä näytelmässä Kaupunginteatteri oli todella panostanut lavastukseen!

      Poista
  3. Heitin sinulle haasteen Kirjasfäärissä. http://kirjasfaari.fi/2013/05/liebster-blog/

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.