Kari Heiskasen kirjoittama ja
ohjaama Metsäperkele Helsingin Kaupunginteatterissa kertoo Gustaf Adolf Serlachiuksesta.
Tätä näytelmää olisin tuskin itse valinnut, mutta sain lipun työpaikan kautta.
Kuten yleensäkin teatterissa, niin Metsäperkele oli loppujen lopuksi
positiivinen kokemus, vaikka näytelmä ei ole kovin näytelmällinen.
Metsäperkele kertoo G. A.
Serlachiuksen tarinan varattomasta farmaseutista puunjalostusteollisuuden suuryrittäjäksi.
Rakenne on katkelmallinen, kun kohtaukset seuraavat kronologisessa
järjestyksessä ja aina välillä tapahtumia ja historiallisia yhteyksiä
selitetään. Minusta näytelmässä oli parasta Serlachiuksen teollisen toiminnan
kuvaus. Yksityiselämä, niin traagista kuin se osittain olikin, jäi sivummalle.
Näytelmässä oli paljon sellaista, mitä en tiennyt ennestään, esimerkiksi Serlachiuksen
osuus rautatielinjauksiin tai Suomen talvimerenkulun aloittamiseen.
Kaupunginteatterin suurelle
näyttämölle oli rakennettu hienot miljööt tehdashallia myöten. Serlachiusta esittää Pertti Sveholm, mielestäni yksi Suomen parhaita näyttelijöitä. Eero Aho Serlachiuksen
ystävänä ja lakimiehenä Alexander Neiglickinä ja Leena Uotila sihteeri Elsana
nousivat esille. Heillä oli myös muuten vakavan näytelmän hauskimmat
kohtaukset.
Näin pientä juttua varten en
viitsinyt pyytää lupaa Kaupunginteatterin kuvien käyttämiseen.
Liitin alkuun valoisan kuvan koivusta. Kuvani tunnelma ei vastaa näytelmää. Kuvan pitäisi
olla tummempi, niin paljon näytelmässä on kiihkoa, kateutta ja synkkyyttä.
Mua kiinnostaa näytelmää enenmmän sen taustalla oleva teemu Keskisarjan elämäkerta Vihreän kullan kirous.
VastaaPoistaSveholm on loistava näyttelijä minunkin mielestäni, samoin pidän erittäin paljon Eero Ahosta, joten voisi tämän näytelmänkin katsoa.
Yllättävän hyvin tätä jaksoi seurata, vaikka näytelmä kestää väliaikoineen lähes kolme tuntia. Aihe on kuitenkin sen verran kiinnostava.
PoistaMä toivoisin, että siirryttäisiin teatterilavastuksissa rahapulaminimalismista takaisin tarinalliseen runsauteen yleisemminkin. Sitä jotenkin tempautuu näytelmään paremmin kun lavastukseenkin on panostettu.
VastaaPoistaTässä näytelmässä Kaupunginteatteri oli todella panostanut lavastukseen!
PoistaHeitin sinulle haasteen Kirjasfäärissä. http://kirjasfaari.fi/2013/05/liebster-blog/
VastaaPoista