Veden
muistissa kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Lydia Brooke kirjoittaa
rakastetulleen Cameron Brownille omaa selostustaan siitä, mitä tapahtui. Tapahtumat
alkoivat, kun Cameron löysi äitinsä Elizabethin hukkuneena joesta. Elizabeth oli
1600-lukuun erikoistunut historioitsija. Hän kirjoitti kirjaa Isaac Newtonista ja
alkemiasta. Tuon kaikkien aikojen suurimman tiedemiehen kiinnostusta alkemiaan
on nykyisin vaikea käsittää.
Lydia
suostuu Cameronin pyyntöön kirjoittaa Elizabethin kirja valmiiksi. Hän muuttaa Cambridgeen
Elizabethin taloon voidakseen keskittyä työhön. Hänelle selviää, että Elizabeth
on paneutunut Newtonin ympärillä tapahtuneisiin epäilyttäviin tapaturmaisiin
kuolemiin – jopa keskustelemalla henkien kanssa. Samaan aikaan
nyky-Cambridgessa aiheuttaa häiriötä väkivaltainen eläinten oikeuksia puolustava
järjestö. Se puolestaan liittyy Cameroniin, joka on neurotieteilijä ja käyttää
tutkimuksissaan eläinkokeita.
Kirjassa
on viittauksia ajassa taaksepäin ja eteenpäin. Outoja tapahtumia, valoilmiöitä,
näkyjä, aavistuksia. Stott laittaa Lydian kirjoittamaan katkelman, joka kuvaa
hyvin myös Veden muistia:
”Palapeli on kaksiulotteinen. Tämä tarina sen sijaan koostui lukemattomista sirpaleista, kerroksittaisista, rosoreunaisista kertomuksen osasista; oli sinun tarinasi, minun tarinani, nykyhetki, mennyt aika, 1600-luku, 2000-luku ja kaikki ne sielut jotka näyttivät vaeltavan aikakausien rajoilla – tai vuotavan niiden läpi.”
Veden
muisti on taitavasti kirjoitettu, mutta ei tämä kirja minua täysin
vakuuttanut. En ole kovin innostunut englantilaisten meediojutuista. Veden
muisti on tosin kirjoitettu niin, että skeptisemmin suhtautuvalle lukijalle on
tarjolla vaihtoehtoisia selityksiä.
Kirjan ovat lukeneet mm. Morre, joka piti sitä aivan huonona, ja Raija, joka luki kirjan englanniksi ja piti sen kieltä kauniina.
Rebecca Stott: Veden muisti
Suomentaneet Emma Murros ja Turkka Hautala
Avain 2011, 446 s
Kansi: Timo Numminen
Englanninkielinen alkuteos Ghostwalk, 2007
Minä luin melko vasta Stottin Korallivarkaaan, joka oli äärimmäisen pitkästyttävä. En tiedä, olisiko tämä Veden muisti yhtään parempi. =D Tässäkin kirjan kansi on kyllä aika kiva.
VastaaPoistaEn ole lukenut Korallivarasta, mutta muiden kirjoituksista voisi päätellä, että sitä pidetään parempana kuin Veden muistia.
PoistaEn pitänyt Stottin Korallivarkaasta, mutta tästä kirjasta pidin kovasti. :)
VastaaPoistaOlet vähän eri linjoilla kuin muut sekä tämän että Korallivarkaan lukeneet. Minä valitsin tämän luettavakseni Newton-yhteyden vuoksi.
PoistaMinulla tämä on hyllyssä, enkä ole saanut aloitettua kun tästä ei juurikaan kukaan ole liiemmälti innostunut. Mutta hauska lukea että Aletheia on pitänyt. Taitaa mennä kierrätykseen :)
VastaaPoistaOn aina kiva, kun samoista kirjoista tulee erilaisia mielipiteitä!
Poista