lauantai 13. huhtikuuta 2013

Rebecca Stott: Veden muisti


Veden muistissa kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Lydia Brooke kirjoittaa rakastetulleen Cameron Brownille omaa selostustaan siitä, mitä tapahtui. Tapahtumat alkoivat, kun Cameron löysi äitinsä Elizabethin hukkuneena joesta. Elizabeth oli 1600-lukuun erikoistunut historioitsija. Hän kirjoitti kirjaa Isaac Newtonista ja alkemiasta. Tuon kaikkien aikojen suurimman tiedemiehen kiinnostusta alkemiaan on nykyisin vaikea käsittää.

Lydia suostuu Cameronin pyyntöön kirjoittaa Elizabethin kirja valmiiksi. Hän muuttaa Cambridgeen Elizabethin taloon voidakseen keskittyä työhön. Hänelle selviää, että Elizabeth on paneutunut Newtonin ympärillä tapahtuneisiin epäilyttäviin tapaturmaisiin kuolemiin – jopa keskustelemalla henkien kanssa. Samaan aikaan nyky-Cambridgessa aiheuttaa häiriötä väkivaltainen eläinten oikeuksia puolustava järjestö. Se puolestaan liittyy Cameroniin, joka on neurotieteilijä ja käyttää tutkimuksissaan eläinkokeita.

Kirjassa on viittauksia ajassa taaksepäin ja eteenpäin. Outoja tapahtumia, valoilmiöitä, näkyjä, aavistuksia. Stott laittaa Lydian kirjoittamaan katkelman, joka kuvaa hyvin myös Veden muistia:
”Palapeli on kaksiulotteinen. Tämä tarina sen sijaan koostui lukemattomista sirpaleista, kerroksittaisista, rosoreunaisista kertomuksen osasista; oli sinun tarinasi, minun tarinani, nykyhetki, mennyt aika, 1600-luku, 2000-luku ja kaikki ne sielut jotka näyttivät vaeltavan aikakausien rajoilla – tai vuotavan niiden läpi.”
Veden muisti on taitavasti kirjoitettu, mutta ei tämä kirja minua täysin vakuuttanut. En ole kovin innostunut englantilaisten meediojutuista. Veden muisti on tosin kirjoitettu niin, että skeptisemmin suhtautuvalle lukijalle on tarjolla vaihtoehtoisia selityksiä.

Kirjan ovat lukeneet mm. Morre, joka piti sitä aivan huonona, ja Raija, joka luki kirjan englanniksi ja piti sen kieltä kauniina.

Rebecca Stott: Veden muisti
Suomentaneet Emma Murros ja Turkka Hautala
Avain 2011, 446 s
Kansi: Timo Numminen
Englanninkielinen alkuteos Ghostwalk, 2007

6 kommenttia:

  1. Minä luin melko vasta Stottin Korallivarkaaan, joka oli äärimmäisen pitkästyttävä. En tiedä, olisiko tämä Veden muisti yhtään parempi. =D Tässäkin kirjan kansi on kyllä aika kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Korallivarasta, mutta muiden kirjoituksista voisi päätellä, että sitä pidetään parempana kuin Veden muistia.

      Poista
  2. En pitänyt Stottin Korallivarkaasta, mutta tästä kirjasta pidin kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet vähän eri linjoilla kuin muut sekä tämän että Korallivarkaan lukeneet. Minä valitsin tämän luettavakseni Newton-yhteyden vuoksi.

      Poista
  3. Minulla tämä on hyllyssä, enkä ole saanut aloitettua kun tästä ei juurikaan kukaan ole liiemmälti innostunut. Mutta hauska lukea että Aletheia on pitänyt. Taitaa mennä kierrätykseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina kiva, kun samoista kirjoista tulee erilaisia mielipiteitä!

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.