Hiekkakirjassa
on novelleja kahdesta Jorge Luis Borgesin myöhäistuotannon novellikokoelmasta,
Brodien selonteko ja Hiekkakirja. Brodien selonteon esipuheessa Borges sanoo,
että hänen kertomuksensa ”haluavat viihdyttää ja kiehtoa mieltä, eivät
vakuuttaa”. Minä pidinkin juuri Brodien selonteon novelleista. Ne ovat paljon
realistisempia kuin Hiekkakirjan kertomukset, joissa on enemmän
fantasia-aineksia. En ole lukenut muita Borgesin kirjoja, mutta käsittääkseni fantasia
oli hänelle tyypillisempää kuin realismi.
Brodien
selonteon novellit ovat aivan erillisiä, mutta ne muodostavat kuitenkin
kokonaisuuden kertoessaan Buenos Airesista, tavallisimmin 1900-luvun
alkupuolella. Kertomukset on etäännytetty, joku kertoo tarinan kirjailijalle,
joka pukee sen sanalliseen muotoon omalla tavallaan. Aiheena on usein
kaksintaistelu. Novellien nimissäkin on Kaksintaistelu ja Toinen
kaksintaistelu. Taisteluista vain yksi on klassinen kahden miehen välinen
teräaseilla ja siinäkin taistelevat oikeastaan aseet
(historiansa vuoksi),
eivätkä miehet. Argentiinalainen gaucho-kulttuuri on taustalla ja veitsiä
käytetään monessa tarinassa, mutta taistelu voi olla esimerkiksi myös kahden
professorin tahtojen välinen.
Borgesin
novelleissa on paljon viittauksia filosofeihin ja kristinuskoon. Borges oli
myös perehtynyt skandinaavisiin taruihin ja Islannin saagoihin, mikä näkyy
varsinkin Hiekkakirjan kertomuksissa.
Vaikka
pidin enemmän Brodien selonteon novelleista, otan tähän kiehtovan lainauksen
niminovellista Hiekkakirja. Siinä kertojalle kaupataan kirjaa, joka on ääretön.
Sen ensimmäistä ja viimeistä sivua ei voi löytää, eikä samaa sivua näe koskaan
uudestaan. Kun kertoja sanoo, ettei se voi olla mahdollista, kauppias vastaa:
”‒ Ei voikaan, mutta se on. Tämän kirjan sivumäärä on täsmälleen ääretön. Mikään sivu ei ole ensimmäinen, eikä mikään viimeinen. En tiedä miksi niiden numerointi on näin mielivaltainen. Ehkä jotta ymmärrettäisiin että loputtomassa sarjassa mikä tahansa numero on hyväksyttävä.
Sitten hän sanoi kuin ääneen ajatellen:
‒ Jos avaruus on ääretön, me olemme missä tahansa avaruuden pisteessä. Jos aika on ääretön, me olemme missä tahansa ajan pisteessä.”
Jorge Luis Borges: Hiekkakirja
WSOY 2003, 194 s
Suomentanut Pentti Saaritsa
Päällys Kristina Segercrantz
Espanjankieliset alkuteokset
El informe de Brodie 1970 ja El libro de arena 1975
En yleensä ole novellien ystävä, ne tuntuvat niin kovin lyhykäisiltä minun makuuni, mutta tämä kuulostaa aika kiinnostavalta. Kiitokset vinkistä!
VastaaPoistaUseimmat Borgesin novellit ovat todella lyhyitä, vain muutaman sivun mittaisia!
Poista