Syntymäpäiväsankari Björnstjerne Björnson
8.12.1832
syntyi norjalainen kirjailija Björnstjerne Björnson. Hän sai Nobelin
kirjallisuuspalkinnon vuonna 1903. Björnson on joulukuun 8. päivän kalenteriluukun kirjailija ja samalla hän on joulukuun kirjailija
sarjassani Kuukauden nobelisti. Björnson kirjoitti romaaneja ja runoja, Norjan
kansallislaulun sanat ovat hänen kirjoittamansa. Tunnetuin hän on kuitenkin
talonpoikaiskertomuksistaan. Ne ovat noin sadan sivun mittaisina pitempiä kuin
novellit. Kirjoitan lyhyesti kertomuksesta nimeltä
Iloinen poika
Köyhän
torpan poika Öyvind rakastuu ison talon tyttöön Margitiin. Margitin on
kasvattanut isoisä, joka ei hyväksy vähäpätöistä poikaa kosijaksi. Öyvind päättää
näyttää, mihin pystyy. Hän menestyy koulussa ja hyväntahtoisen koulumestarin
avulla pääsee maanviljelyskouluun ja sen jälkeen läänin agronomiksi.
Kertomuksen loppu on onnellinen.
Nuorten
rakastuminen ja rakkauden kehittyminen on kuvattu herkästi ja todentuntuisesti.
Rakastuminen oli samanlaista ennen kuin nykyään. Öyvindin rinnassa tuntuu
”pistävä, haavoittava tunne”, kun hän on vastarakastunut, eikä tiedä Margitin
tunteita. Iloinen poika on kovin viaton kertomus. Nuoret ovat kuuliaisia
vanhemmilleen ja odottavat toisiaan monta vuotta. Ainoa, mikä minua vähän
häiritsi, oli koulumestarin kautta tarinaan tuotu jotenkin teennäinen uskonnollisuus,
mutta muuten tämä pieni optimistinen kertomus on vilpittömän ihastuttavaa
luettavaa.
Mikään
joulukertomus Iloinen poika ei ole, mutta siitä löytyy kuitenkin jouluisen
Norjan maiseman kuvausta.
”Mutta sitten tuli se joulu, jolloin sekä poika että tyttö olivat seitsemännellätoista vuodellaan ja molempien piti keväällä päästä ripille. [‒ ‒] Oli puolipilvinen, lauha ilta, tähtiä ei näkynyt ja seuraavana päivänä varmaan tulisi satamaan. Unelias tuuli nuoli lunta, joka siellä täällä oli siirtynyt syrjään Hejdelän valkoisilta kanervikkokankailta, siellä täällä taas kasaantunut nietoksiin. Lumettomilla paikoilla pitkin tietä oli jäätä, joka erottui sinisenä lumen ja paljaan maan seasta ja hohti silmään niin kauas kuin näki. Pitkin tuntureita oli kulkenut lumivyöryjä. Ne olivat jättäneen pimeän, tyhjän jäljen, mutta sen molemmin puolin oli valoisa lumipeite, paitsi missä koivikko tiheänä piti pimeää.”
Tämän
kirjoituksen kuvituksena olevat kuvat ovat vuosien varrelta omista
joulukaktuksistani.
Eilen joulukalenteri aukesi blogissa Notko, se lukeva peikko ja huominen yhdeksäs luukku aukeaa blogissa La petite lectrice.
Björnstjerne
Björnson: Iloinen poika
Kirjassa
Björnson: Valitut kertomukset, WSOY 1961
Suomentaneet
Maila Talvio ja Yrjö Koskelainen, runot suomentanut Aale Tynni
Norjankielinen alkuteos En glad gutt 1860
Hieno bloggaus, olen BB:n elämän vaiheisiin tutustunut juurikin, ja BB ollut aikakautensa merkittäviä kirjailijoita, ja hänet sitten palkittiin kuten totesit 1903 Nobelin palkinnolla.
VastaaPoistaKiitos! Kiva, että joku muukin tutustuu vanhoihin pohjoismaalaisiin kirjailijoihin.
PoistaItse asiassa BB on ollut aikakautensa merkittävimpiä kirjalijoita, ja jotenkin tuntuu hassulta, että tietämys hänestä on sadassa vuodessa hävinnyt, itse olen vasta nyt havahtunut hänen merkittävyyteensä, ja nimenä hän on ollut tuntematon, joka kuvaa suurta ja pohjatonta sivistymättömyyttäni.
PoistaBloggaan hänestä luultavasti tammikuun puolessa välissä
Odotan mielenkiinnolla postaustasi!
PoistaBjörnson on nimenä tuttu mutta on jäänyt toistaiseksi lukematta...
VastaaPoistaEipä näitä vanhoja nobelisteja taideta enää paljon lukea.
PoistaIhanaa kerrontaa! Kiitos kirjavinkistä, Margit! Oliko kirja päähenkilön nimen perusteella valittu? :)
VastaaPoistaNobelistit ovat yleensä palkintonsa ansainneet, eikä aika syö laatukirjallisuutta, pikemminkin vain kirkastaa sitä entisestään. Luminen tunnelma oli kauniisti kuvattu.
Kiitos, Elina! Valitsin Björnsonin kertomuksista juuri tämän, koska siinä oli tuo joulumaiseman kuvaus. Toisen päähenkilön nimi oli iloinen yhteensattuma.
PoistaMinullekin Björnson on tuttu vain nimenä. Hänellä oli suuri vaikutus muun muassa aikansa suomalaisiin kirjailijoihin. Ylipäätään norjalainen kirjallisuus, kuten Norja maanakin on jäänyt minulle vähän etäiseksi.
VastaaPoistaKauniin maisemakuvauksen kertomus piti sisällään.
Jostain syystä norjalainen kulttuuri tuntuu jäävän usein etäiseksi, niin minullekin. Björnsonin lisäksi olen lukenut vain Hamsunia ja Undsetia ja nykykirjailijoista Ragdea ja Pettersonia.
PoistaMinustakin on kivaa, että tuntemattomampia nimiä tuodaan esiin! :)
VastaaPoistaKauniit kuvat joulukaktuksesta toivat mieleenilapsuuden mummulajoulut, jolloin aina kaktus kukki. :)
Jännä, että mainitset mummulajoulut: punaisen joulukaktuksen alun olen saanut mummoni kaktuksesta.
PoistaHieno luukku, kiitos! B.B. oli minulle täysin tuntematon kirjailija, mutta tuo talvisen maiseman kuvaus on hyvin elävä, melkein tunsin tuon lunta kevyesti pöllyttelevän tuulen.
VastaaPoistaKiitos Maria! Ajattelinkin, että norjalaisen talvimaiseman kuvaus tuntuu meistä suomalaisista tutulta.
PoistaAivan vieras kirjailija minulle, mutta nyt kyllä kiinnostuin. Vanhoissa pohjoismaisissa talonpoikaiskertomuksissa on jotain tavattoman sympaattista ja kiehtovaa, ja tuo valitsemasi sitaatti on hyvin kaunis. Pitänee tutustua Björnsonin tuotantoon.
VastaaPoistaKiitos viehättävästä luukusta ja hienosta lukuvinkistä!
Kiitos Sara! Olen tainnut saada Björnsonin kertomuksille muutaman uuden lukijan.
Poista