Semjonov: Kevään seitsemäntoista hetkeä

Kevään seitsemäntoista hetkeä on kaunis nimi kirjalle. Muistin nimen, kun näin teoksen kirjastossa esille nostettuna, ja muistin myös, että kirjasta on olemassa neuvostoliittolainen sarjafilmi. Sisällöstä tiesin, että kyseessä on toiseen maailmansotaan liittyvä teos, mutta en muuta.

Kevään seitsemäntoista hetkeä on agenttitarina. Neuvostoliittolainen vakooja esiintyy nimellä von Stirlitz. Hän on asunut Saksassa vuosikausia ja on noussut korkeaan asemaan turvallisuuspalvelu SD:ssä (Sicherheitsdienst). Kirja keskittyy helmi-maaliskuuhun 1945. Stirlitz saa tehtäväksi selvittää, kuka saksalaisista johtajista käy salaisia neuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa.

Kirjassa esiintyy historiallisia henkilöitä, Göring, Goebbels ym. Mutta tarkistin, että myös monet minulle ennestään tuntemattomat henkilöt ovat todellisia. Sen sijaan päähenkilö von Stirlitz on kirjailijan keksimä hahmo, jonka taustalla on ilmeisesti muutamia neuvostoliittolaisia sodanaikaisia vakoojia.

Kansitekstissä Kevään seitsemäntoista hetkeä on luokiteltu jännityskirjaksi. Kovin jännittävä se ei ole, pitkälti siksi, että teksti on kuivahkoa. Loppua kohti jännitys lisääntyy. Kirjailija leikkaa kesken kohtauksen toiseen ja lukija joutuu odottamaan, mitä esimerkiksi von Stirlitzin apurille Käthelle vastasyntyneine vauvoineen tapahtuu.

Aloin miettiä lukiessani samaa asiaa kuin aiemmin kirjan Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja kohdalla: miten kukaan pystyy toimimaan salaisena agenttina? Jokainen teko, sana, jopa ilme täytyy hallita. Toisen maailmansodan ajan Saksassa paljastumisesta olisi seurannut kidutus ja kuolema. Seuraavassa katkelmassa kirjailija osuu ehkä oikeaan.

”Missään muualla maailmassa poliisit eivät ole niin hanakoita komentelemaan ja heiluttamaan opastavasti pamppujaan kuin meillä”, ajatteli Stirlitz ja huomasi äkkiä ajattelevansa saksalaisia ja Saksaa omana kansanaan ja omana maanaan. ”Niinhän sen pitää ollakin. Jollen olisi samaistunut elinympäristööni, olisin jo ajat sitten jäänyt kiinni. Paradoksaalista kylläkin, mutta rakastan tätä maata ja sen kansaa. Ehkä maailma on rakentunut sellaiseksi, että hitlerit tulevat ja menevät?”

Tämä kirja käy suoritukseksi kahteen haasteeseen, Jaanan Venäjää valloittamaan ja Suketuksen Ihminen sodassa.

Julian Semjonov: Kevään seitsemäntoista hetkeä

Suomentanut Natalia Pienimäki

Kansankulttuuri 1983, 2. painos, 256 s

Venäjänkielinen alkuteos Semnadtsat mgnovenij vesny 1969