Suhtaudun epäluuloisesti
kuuluisien kirjojen ’jatko-osiin’, joita kirjoittaa joku muu kuin alkuperäinen
kirjailija. En aio esimerkiksi lukea kirjaa Scarlett, enkä ainakaan kirjaa
Rhett. Syystanssiaiset kiinnosti minua arvostamani rikoskirjailija P. D.
Jamesin vuoksi.
Syystanssiaisissahan on kyse
siitä, että P. D. James on sijoittanut murhan Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan herra
Darcyn kartanoon Pemberleyhin muutama vuosi Darcyn ja Elizabethin häiden
jälkeen. Juonesta en kirjoita, mutta Ylpeydessä ja ennakkoluulossa harmeja
aiheuttanut herra Wickham on tässäkin mukana, alusta alkaen.
En odottanut kovin paljon, joten
pettymys ei ollut suuri, kun kirja ei osoittautunut mitenkään erinomaiseksi.
Joissakin kohdissa se oli suorastaan pitkäveteinen. Rikosta käytiin läpi monta
kertaa, ensin, kun se tapahtui, sitten kuolinselvityksessä ja lopuksi
oikeudenkäynnissä. Eikä juoni ollut kovin ihmeellinen. Ainakin osia siitä
arvasi helposti. Ylpeydestä ja ennakkoluulosta tutut henkilöt jäivät valjuiksi,
valitettavasti näin kävi varsinkin Elizabethille.
Syystanssiaiset sopi
välipalakirjaksi, jollaista hainkin. Se oli nopealukuinen ja olihan sen
ajankuvassa oma viehätyksensä, vaikka kirjaa tuossa edellä moitinkin. Syystanssiaisista
kirjoitettiin paljon blogeissa kirjan ilmestyttyä viime vuonna. Linkitän tähän
Lumiomenan minua paljon ihastuneemman arvion.
P.
D. James: Syystanssiaiset
Otava 2012, 348 s
Suomentanut Maija
Kauhanen
Kansi
Tiia Javanainen
Englanninkielinen alkuteos Death Comes to Pemberley
2011
Olen nähnyt tämän kirjastossa, mutta en voi lainata - Y&E on niin ihana, että tuntuisi pyhäinhäväistykseltä lukea tämä. :) Scarlettin olen muuten lukenut, eikä se nyt hullumpi ollut. Ehkä minulla ei ole niin voimakasta tunnesidettä Tuulen viemään, joten jatko-osakin meni suuremmin nikottelematta alas. Rhett sen sijaan on jäänyt väliin.
VastaaPoistaUskalsin lukea Syystanssiaiset P. D. Jamesin vuoksi, ja siksi että genre on erilainen.
Poista