Huomasin dekkaristi Johanna
Tuomolan Kirsin Kirjanurkasta. Kirjastossa sattui olemaan hänen toinen
dekkarinsa Sieppaus.
Tuomolan päähenkilö on
rikosylikonstaapeli Noora Nurkka, joka on muuttanut kahden pienen lapsensa
kanssa Lohjalle. Hän asuu isänsä ja tämän miesystävän luona. Muita keskeisiä
poliiseja ovat Nooran esimies Pentti Litmanen ja työtoveri Mario Turunen, johon
Noora tuntee vetoa.
Tutkittava tapaus on 13-vuotiaan
koulupojan sieppaus. Ajankohta on vähän ennen joulua, mikä tuo tarinaan lunta
ja kylmyyttä sekä pienten lasten vanhempien joulukiireahdistusta. Tutkimuksissa
tulee eteen kireitä ja välinpitämättömiä perhesuhteita, vihaisia teini-ikäisiä
sekä pedofiliaepäily. Lukija saa tietää joissakin kohdissa enemmän kuin poliisit.
Poliisien perhe-elämästä ja
keskinäisistä suhteista kerrotaan paljon. Minusta tuntui välillä, että olisin
halunnut lukea enemmän rikostutkinnasta ja vähemmän Noora Nurkasta.
Positiivista oli siinä mielessä tavallinen rikos, että sen voi kuvitella
tapahtuvan suomalaisessa pikkukaupungissa. Ei ollut keksitty mitään ihmeellisen
erikoista. Toisaalta kirja ei vienyt mukanaan. Sen lukeminen oli helppo
keskeyttää tarvittaessa.
Tuomola on kirjoittanut
Sieppauksen jälkeen jo kolme saman sarjan kirjaa, mutta tuskin tartun
ensimmäiseksi niihin dekkaria kaivatessani.
Johanna
Tuomola: Sieppaus
Myllylahti 2010, 392 s
Harmi, ettei lähtenyt oikein vetämään. En ole vieläkään päässyt Tuomola-projektissani taaksepäin, eli kolme ensimmäistä kirjaa on lukematta. Kaksi viimeistä ovat olleet ihan kelpo dekkareita minusta.
VastaaPoistaDekkareita julkaistaan nykyisin niin paljon; tämä ei minusta erottunut mitenkään. Ihan pätevä kirja, mutta ei innostanut minua.
Poista