Eduardo Galeano: Jalkapallo valossa ja varjossa

Santiago Bernabéu -stadion Madridissa

Uruguaylaisen Eduardo Galeanon Jalkapallo valossa ja varjossa on jalkapallon historia. Kirja on ilmestynyt alun perin vuonna 1995, mutta sitä on täydennetty niin, että vuoden 1998 MM-kisat ovat mukana. Kirjassa on kymmenen sivun mittainen lähdeluettelo (viitteitä ei ole merkitty), mutta ei tarvitse pelästyä, että teksti olisi tieteellistä. Kirjan luvut ovat lyhyitä, sivun tai kahden mittaisia, ja niissä vuorottelevat valo ja varjo. Valoa – jalkapallon hienoutta – on enemmän.

Jalkapallon seuraajalle tämä kirja on ehdotonta luettavaa. Minun ensimmäiset muistoni jalkapallosta ovat vuoden 1966 Englannin MM-kisoista, joten siitä alkaen pelaajat ja ottelut ovat jollakin tavalla tuttuja. Oli aivan mielenkiintoista lukea myös jalkapallon alkuajoista ja huomata, miten erilaista peli oli ennen. Pelkästä iloisesta harrastuksesta jalkapallo on muuttunut nykyiseksi viihdeteollisuudeksi.

Kirjoittaja Galeano on uruguaylainen ja Uruguay on ollut jalkapallon suurvalta. Se voitti ensimmäisissä maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1930. Nuo kisat pidettiinkin Uruguayssa. Toisen maailmanmestaruutensa Uruguay sai 1950. Galeano kaipaa noita suuruuden aikoja ja valittelee kotimaansa jalkapallon tasoa, mutta nykyisin hänen ei tarvitsisi olla huolissaan. Uruguay menestyy taas hyvin. Galeanon arvostelu kohdistuu yleisemminkin nykyjalkapallon tasoon. Hän pitää jalkapalloa koneellisena ja liian ohjattuna. Improvisaatiolle ja hienoille yksilösuorituksille ei jää tilaa. Tuossa saattaa olla perää, mutta ehkä 1990-luvun lopulla tilanne oli huonompi kuin nykyisin.

Varjossa -osuuksissa käsitellään vakavia ilmiöitä, kuten rasismia ja huliganismia, sekä kansainvälisten suuryritysten ja politiikan yhteyksiä jalkapalloon. Esimerkiksi vuoden 1978 Argentiinan MM-kisojen avajaisista Galeano kirjoittaa:

”Avajaisseremonian aikana kenraali Videla antoi Havelangelle kunniamerkin sotilasmarssin soidessa Buenos Airesin Monumental-stadionilla. Muutaman askelen päässä toimi täydellä teholla Argentiinan Auschwitz eli Laivaston mekaniikkakoulun kidutus- ja teloitusleirit. Ja muutamaa kilometriä kauempana lentokoneet pudottivat eläviä vankeja mereen.”

Edellä olevasta rankasta otteesta huolimatta kirjan yleisilme on kevyehkö. MM-kisoja käsittelevissä luvuissa on alussa lyhyesti muutamia poimintoja kyseisen vuoden merkittävistä tapahtumista. Vuodesta 1962 vuoteen 1998 saakka tapahtumakatsauksissa on mukana sama lause: ”Miamin hyvin perillä olevat lähteet ilmoittivat Fidel Castron kukistumisen olevan kiinni enää tunneista.”

Jalkapallo valossa ja varjossa kunnioittaa jalkapallohistorian suuria pelaajia lyhyillä kuvauksilla. Lainaan portugalilaisen Eusebion kuvauksen tähän kokonaan. Eusebion valitsen siksi, että hän on ensimmäinen ihailemani suuri pelaaja ja siksi, että hän kuoli tämän vuoden tammikuussa. Samalla tästä kuvauksesta näkyy, minkälaisista taustoista pelaajat tulivat, ja osittain tulevat vieläkin.

”HÄNEN kohtalonaan oli kiillottaa kenkiä, myydä pähkinöitä tai varastaa hajamielisiltä. Lapsena hän sai lempinimen Ninguém, ei-kukaan. Leskiäidin poika pelasi jalkapalloa lukuisten veljiensä kanssa slummien hiekkakentillä aamusta iltaan. 

Hän saapui kentille juosten kuin olisi juossut pakoon poliisia tai kantapäitä purevaa kurjuutta. Ja niin hänestä tuli Euroopan mestari kaksikymmenvuotiaana, siksakkia juosten.

Vuoden 1966 MM-kisoissa hänen loikkansa jättivät kokonaisen jonon vastustajia maahan makaamaan. Hän teki maaleja mahdottomista kulmista ja sai siitä hyvästä loputtomia suosionosoituksia. 

Portugalin kaikkien aikojen paras pelaaja oli kotoisin Mosambikista. Eusebio: pitkät sääret, roikkuvat kädet, surullinen katse.”

 

Eduardo Galeano: Jalkapallo valossa ja varjossa

Nemo 2000, 249 s

Suomentanut Jukka Koskelainen

Espanjankielinen alkuteos El futbol a sol y sombra 1995