Meksikolainen kirja Pöytään ja vuoteeseen oli ilmestyessään vuonna 1989
jonkinlainen tapaus. Se on käännetty yli 30 kielelle ja sen pohjalta on tehty
elokuva. Elokuvan olen nähnyt vuosia sitten.
Pöytään ja vuoteeseen on rakkauskertomus. Tita on tilanomistajaperheen
nuorin tytär. Suvulla on kummallinen perinne: nuorin tytär ei saa mennä
naimisiin, vaan hänen on hoidettava äitiään tämän kuolemaan saakka. Kun hyvin
nuoret Tita ja Pedro rakastuvat, Titan äiti Mamá Elena ei hyväksy heidän
avioliittohaaveitaan, vaan tarjoaa Pedrolle vaimoksi toista tytärtään
Rosauraa. Pedro suostuu. Sanojensa mukaan saadakseen olla lähellä Titaa.
Kirjan suomenkielinen nimi tulee Titan suorastaan maagisista kokkaustaidoista.
Jokaisessa luvussa on ruokaohje ja luvut on nimetty ruokien mukaan. Suurinta
osaa ruuista olisi vaikea tehdä Suomessa, niin eksoottisia raaka-aineita niissä
on. Ruuat liittyvät tietysti kirjan juoneen.
Pöytään ja vuoteeseen on tyyliltään latinalaisamerikkalaista maagista
realismia. Kuolleet ilmestyvät luonteensa mukaisesti joko auttamaan tai määräilemään
eläviä, Titan ruuat aiheuttavat yllättäviä seurauksia hänen mielentilansa
mukaan ja kaikenlaista selittämätöntä tapahtuu. Kokonaisvaikutelma kirjasta on
kuitenkin viihteellinen. Siinä on jopa romanttiset lukemistot mieleen tuovia
lauseita tyyliin: ”He tuijottivat rakkauden hurmiossa toisiaan, kunnes Pedro
laski katseensa ja naulitsi silmänsä Titan rintoihin.”
Minua häiritsi kirjan outo alkuasetelma, mutta vielä enemmän häiritsi
Pedro. Suuren rakkaustarinan toiseksi osapuoleksi mies oli varsinainen vätys.
Kirjassa hän jäikin sivuhenkilöksi vahvoihin naisiin verrattuna. Titan ja Mamá
Elenan lisäksi kirjan naisia ovat Titan käytännössä kasvattanut keittäjätär
Nacha ja perheen kolmas tytär Gertrudis, joka valitsee rohkeasti oman tiensä.
Tulitikuilla on tärkeä osa juonessa. Titaa jonkin aikaa hoitava tohtori
Brown uskoo intiaani-isoäitinsä teoriaan, jonka myös Tita tuntee omakseen. Seuraavassa
siitä pieni pätkä:
”Isoäidilläni oli eräs hyvin mielenkiintoinen teoria: hän sanoi että vaikka meillä kaikilla on syntymästämme saakka tulitikkurasia sisällämme, me emme pysty sytyttämään tikkuja itse; me tarvitsemme avuksemme niin kuin kokeessa happea ja kynttilää. Tässä tapauksessa happena toimii vain esimerkiksi rakastamamme ihmisen hengitys; kynttilänä voi olla mikä tahansa kiihoke, musiikki, hyväily, sana tai ääni joka saa aikaan räjähdyksen ja sytyttää siten yhden tikuista.”
Tästä kirjasta löytyy innostuneempia arvioita kuin tämä minun, esimerkiksi blogista Tarinauttisen hämärän hetket.
Laura
Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen
WSOY 2000, 4. painos, 215 s
Suomentanut Sanna
Pernu
Päällyksen
kuva Cathleen Toelke, päällyksen suunnittelu Kristina Segercrantz
Espanjankielinen alkuteos Como agua para chocolate
1989
Minä luin tämän ihan hiljattain minilukumaratonillani ja oli kyllä aika erikoinen lukukokemus. En kauheasti innostunut, mutta tykkäsin siitä, miten jokainen luku alkoi reseptillä. Se oli hauska ratkaisu.
VastaaPoistaNykyisinhän on enemmänkin kirjoja, joissa on reseptejä tekstissä. Pöytään ja vuoteeseen saattaa olla ensimmäisiä sellaisia.
PoistaTästä on tehty paras elokuva, jonka olen ikinä nähnyt eli Suklaata ihollani, Como aqua para chocolate♥
VastaaPoistaOlen nähnyt elokuvan. Olen nähnyt aika monta parempaakin, mutta kiva, että sinä pidit!
PoistaLuin tämän jokunen vuosi sitten Barcelonassa ja ihastuin kirjaan aika lailla. Varmasti lukupaikallakin oli merkitystä, kun taustalla kuului koko ajan espanjankielistä puheensorinaa, mutta uskon että olisin pitänyt kirjasta yhtä paljon, vaikka olisin lukenut sen kotonani. Maagisessa realismissa vain on sitä jotakin. :)
VastaaPoistaLuinkin sinun postauksesi jo aiemmin. Minäkin pidän yleensä maagisesta realismista, mutta tämä oli ehkä minulle liian romanttisesti painottunut.
Poista