Chileläisen
yösoiton minäkertoja on vanha pappi Sebastián, joka kertaa kuolinvuoteellaan
elämäänsä. Hän kutsuu itseään ikääntyneeksi nuorukaiseksi, tai oikeastaan hän
pelkää olevansa ikääntynyt nuorukainen, jolla on joskus sanottavaa hänen
elämästään. Pappi on ollut yliopisto-opettaja, runoilija ja arvostettu
kirjallisuuskriitikko. Hän on tavannut nuoruudessaan itsensä suuren Nerudan.
Välillä herrasmiehet Oklep ja Ahiv (siis Pelko ja Viha) ovat värvänneet hänet
salaisiin tehtäviin, esimerkiksi opettamaan marxismin perusteita kenraali
Pinochetille ja tämän sotilasjuntalle.
Chileläinen
yösoitto on aikamoista tajunnanvirtaa. Pientä kirjaa ei ole jaettu lukuihin.
Siinä ei ole edes kappaleita. Virkkeitä sentään on, onneksi. Tosin jotkut
niistä ovat valtavan pitkiä. Pidin tekstiä välillä suorastaan surrealistisena
ja myöhemmin tulikin vastaan guatemalalaisen taiteilijan surrealistisen
maalauksen kuvaus. Vaelluksestaan esikuvansa kriitikko Farewellin maatilalla isä
Sebastián kertoo näin (pieni ote):
”Kuka on asetellut nuo kivet noin? kysyin itseltäni. Näin mielessäni lapsen, jolla oli yllään raidallinen villapaita, monta kokoa liian suuri, ja joka mietteliäästi eteni siinä valtavassa yksinäisyydessä, joka maalla edeltää yön laskeutumista. Näin mielessäni rotan. Näin mielessäni villisian. Näin mielessäni kuolleen korppikotkan makaamassa rotkossa, johon yksikään ihminen ei ole jalallaan astunut. Mikään ei tahrannut tuota tunnetta täydellisestä yksinäisyydestä.”
Lukiessani
tiesin, että en ymmärrä läheskään kaikkea. Olisi pitänyt tietää Chilestä
enemmän. Kevyemmästä päästä kirjassa on heittoja chileläisyydestä, Chilen
kulttuurista ja chileläisten sivistystasosta. Ne olisivat varmaan olleet
hauskoja, jos olisi tuntenut taustat. Vakavampia asioita oli sotilasjuntan aikaisia toimintatapoja paljastava kuvaus erään keskinkertaisen kirjailijan kautta. Kirjan takakansitekstissä sanotaan, että tuo kuvaus perustuu tositapahtumiin.
Koska
isä Sebastián on oppinut yliopistomies, Chileläisessä yösoitossa on viittauksia
länsimaisen kirjallisuuden klassikoihin alkaen kreikkalaisista. Homeros, Sapfo,
Sofokles, Platon jne. Näihin pappi uppoutui Allenden valtakaudella. Koska isä
Sebastián on kirjallisuuskriitikko, Chileläisessä yösoitossa mainitaan suuri
määrä chileläisiä kirjailijoita, jotka ovat useimmille suomalaisille täysin tuntemattomia. Kustantaja Diagonaalin nettisivuilla
on ollut kirjan henkilöhakemisto, mutta sitähän ei valitettavasti enää ole.
Roberto Bolaño: Chileläinen yösoitto
Diagonaali 2007, 112 s
Suomentanut K. Männistö
Espanjankielinen alkuteos Nocturno
de Chile 2000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.