Esikoinen on mieheni syntymäpäivälahjoja. Kun kirja nyt on meillä, niin
pitihän minunkin lukea se.
Esikoisesssa 13-vuotias rovaniemeläinen poika kirjoittaa vuonna 1972
päiväkirjaa. Hänen perheeseensä kuuluvat isän ja äidin lisäksi pikkusisko Maija
ja pikkuveli Unto Abraham, joka sairastaa leukemiaa. Muutenkin pojan ympärillä
on perheen lisäksi paljon sukua. Pojasta on tuleva kirjailija. Hän kerää sanoja
ja tarinoita. Tarinoita kertovat isomummu Esme ja Aune-täti.
”Isomummua pelotti hänen muistinsa hapertuminen ja hän halusi heti kun hän jotain muisti tallentaa sen Cassette Recorderiin tai minun päähäni, koska oli mahdollista tai pikemmin todennäköistä, että tuo vuosikymmenten takainen muistonsirpale ei enää koskaan palaisi hänen mieleensä vaan katoaisi yhtä jäljettömiin kuin se päivä jota tuo muisto heijasteli.”
Tervon kirjaksi Esikoinen on suorastaan tylsä. Se on hyppelehtivä ja
sekava. Tuntuu, että osa tarinoista on vain täytettä, vaikka niiden aiheita
vedetäänkin lopussa yhteen. Edellinen lukemani Tervo eli Ohrana oli erilainen
ja minusta varsin hyvä.
Ajankuvaa oli kuitenkin mukava seurata. Olen aika lähelle Tervon ikäinen,
vain pari vuotta vanhempi, ja siksi kirjan Suomi tuntui tutulta. Muistan poliittisen ilmapiirin, olympialaiset, Mäntyrannan ja Virenin, sekä ankeat telttamajoitukset. Ja jopa
Rymd-mehun.
Muut kirjoittajat ovat pitäneet Esikoisesta enemmän, esimerkiksi Elina ja Arja.
Muut kirjoittajat ovat pitäneet Esikoisesta enemmän, esimerkiksi Elina ja Arja.
Jari
Tervo: Esikoinen
WSOY 2013, 351 s
Muut arviot tästä ovat olleet mairittelevia. En itse ole ehtinyt tätä lukea, Tervon ura on minusta pitkä ja hieno.
VastaaPoistaMuut näyttävät pitäneen Esikoisesta enemmän kuin minä. Joistakin Tervon kirjoista olen pitänyt paljonkin.
PoistaEsikoinen kolahti ja koskettikin! Tervon alkutuotannosta pidin aikoinani kovastikin, viime vuosien järkäleet jäivät väliin, mutta Esikoinen oli taas mieluinen. Ei tämä minua pitkästyttänyt ollenkaan, ja 1970-luku suorastaan heräsi eloon. Tervo on mielestäni taitava ja hänen huumorinsa mainiota ja Esikoisessa suorastaan lämmintä. Harmittaa, ettet pitänyt, mutta eihän kaikesta voi.
VastaaPoistaLinkitin sinun arvioosi juuri siksi, että se oli niin erilainen kuin omani. Minä vain en innostunut tästä.
Poista