Väreilevä kaupunki on ihmisille, jotka rakastavat Pariisia. Huomasin
kirjastossa kannen, jossa on Pariisin metrokyltti. Kun luin kirjan alun
”Pariisi, kuusi kolmekymmentä, hetki ennen aamunkoittoa.”
tiesin, että minun on lainattava tämä kirja.
Väreilevässä kaupungissa seurataan viikon ajan joukkoa ihmisiä. Jotkut
heistä ovat keskiössä, toiset mainitaan vain muutaman kerran. Onneksi huomasin
pian, että henkilöitä on paljon, ja aloin kirjoittaa muistiin nimiä ja ihmisten
välisiä suhteita. Paperille tuli loppujen lopuksi noin kuusikymmentä nimeä. Ihmiset
esitellään esimerkiksi seuraavasti. Yhden päähenkilön metromatkalla häntä
tönäisee japanilaisen näköinen mies, joka pyytää kohteliaasti anteeksi. Muutama
luku myöhemmin sama japanilainen tavataan uudestaan ja hänestä tulee paljon
esillä oleva hahmo. Kaikki kohtaamiset ja sivuamiset täytyy lukea tarkasti.
Viikon aikana joku kuolee, kun taas toinen valmistelee häitään. Jotkut
eroavat ja toisaalla vanhat rakastavaiset löytävät toisensa uudelleen. Monet
henkilöistä ovat taiteilijoita, eli kirjailijoita, muusikoita ja kuvataiteilijoita,
tai liittyvät jollain muulla tavalla taiteisiin eli ovat
taidehistorioitsijoita, galleristeja tai jopa mesenaatteja. Heidän filosofisissa
keskusteluissaan pohditaan taiteen suhdetta ’todelliseen’ elämään sekä
väärennösten suhdetta aitoihin taideteoksiin.
Parasta on kuitenkin itse Pariisi. Kirja alkaa Saint-Sulpicen aukiolla ja
päättyy Seinen ylittävällä Debillyn kävelysillalla. Lukija kulkee henkilöiden
mukana ympäri Pariisia. Kävely- ja ajoreitit kerrotaan katu kadulta. Asuntojen
sijainnit ja ympäristöt kuvataan. Bulevardit, kahvilat, puistot, kanavat – tästä
kirjasta herää kaipuu Pariisiin.
”Vaikka Montparnassella vielä sataakin, Montmartrella sade on jo tauonnut. Tai sitten siellä tulee vain toinen pikkukuuro, kuin viimeinen nyyhkäys hymyn jo voitettua, se valuu puista, ränneistä, katonkulmista, raskaista markiiseista alas maahan, joka viime päivinä varastoimansa lämmön takia paikoin höyryää. Sade haipuu kuin verkkaan avautuva verho. France varoo liukastumasta terassillaan, hänelle sateenkaari nousee maasta Montparnassen tornin takaa, piirtää pehmeät värinsä sinertävänharmaalle taivaalle ja sukeltaa maahan sadekuuron huuhtoman, valkean Sacré-Cœurin basilikan takana.”
Grégoire
Polet: Väreilevä kaupunki
WSOY
2010 (Aikamme kertojia), 430
s
Suomentanut
Lotta Toivanen
Päällyksen
kuva©Plugi/Aarre Rinne
Ranskankielinen alkuteos Leurs vies éclatantes 2007
Ohhoi, tämä totta vie sopii pariisilaiseen kevääseeni! Ehdottomasti lainaan seuraavalla kirjastokäynnillä.
VastaaPoistaTämä on todella sopivaa luettavaa Pariisiin matkustavalle.
PoistaMuakin aikoi kiinnostaa, vaikken olekaan suuntaamassa Pariisiin lähiaikoina... tai ehkä juuri siksi! :D
VastaaPoistaTätä lukiessa on myös mukava muistella vanhoja Pariisin-matkoja.
PoistaMinullakin on tämä juuri lainassa, itse asiassa jo toista kertaa. Ekalla lainauskerralla jäi lukematta, mutta päätin yrittää uudestaan, kun kirjailija on belgialainen (maakeräilyä menossa..). Hyvältä vaikuttaa arviosi perusteella. :)
VastaaPoistaJoo-o, kannattaa lukea. Suosittelen!
PoistaOi, tämähän kuulostaa hurmaavalta! Olen katsellut tätä joskus kirjastossa "sillä silmällä", mutta en ole vielä koskaan tullut kirjaa lainanneeksi. Kiitos lukuhalun herättäneestä esittelystä! :)
VastaaPoistaMinä lainasin tämän heti, kun huomasin, että kirja sijoittuu Pariisiin. Ja olin tyytyväinen.
PoistaLähden Pariisiin perjantaina, mutta sitä ennen suuntaan kirjastoon ja toivon, että löydän kirjan sieltä. Kiitos esittelystä!
VastaaPoistaTuo episodimaisuus vaikuttaa kiehtovalta (ainakin pidän episodi-elokuvista, mielenkiintoista nähdä, miten se toimii kirjassa).
Tätä oli hyvin saatavilla jopa Helsingissä, joten etköhän sinäkin onnistu saamaan tämän käsiisi. Luin tämän osana mun ranskalaista pääsiäistä ja on kyllä mitä sopivin teos Pariisin matkaavalle. Tästä voisi halutessaan poimia vaikka kävelyreittejä Polet'n romaanin henkilöhahmojen jalanjäljissä.
PoistaKuten Omppu tuossa edellä sanoo, tämä sopii loistavasti Pariisiin matkustavalle!
Poista