Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Olen lukenut monta Kaari Utrion historiallista romaania ja pitänyt niistä. Kirjastossa huomasin Kristiina vuoren Näkijän tyttären ja ajattelin kokeilla, millainen on tämän uuden kirjailijan teos. Mutta… Pidän esimerkiksi hyvin kirjoitetusta maagisesta  realismista, mutta tässä kirjassa yliluonnolliset ainekset häiritsivät minua. Oli niin paljon tulevaisuuteen näkemistä, etiäisiä, linnuksi muuttumista ja käsillä parantamista. Nimestä olisi tietysti voinut päätellä, millainen kirja on. Romantiikkaakin oli minun makuuni vähän liikaa, kun päähenkilö Eira pohti ja pohti, kumpi kahdesta miehestä on oikea hänelle.

Kirjan tapahtuma-aika on mielenkiintoinen. 1200-luvun alkupuolella kristinuskoa levitettiin Suomeen – ja tässä Hämeeseen – kovin keinoin. Kristinusko ja vanhat pakanalliset uskomukset taistelivat sekä ihmisten mielissä että asein. Kirjan lopussa olevassa lyhyessä luvussa Romaanin maailma kirjailija kertoo historiallisista tosiasioista kirjan takana. Kuvatusta ajasta on jäljellä kovin vähän tarkkaa tietoa.

Pidin arkisen elämän kuvauksista, joita kirjassa oli mukana. Vaikka Eira oli hyväosainen, hänkin osallistui töihin. Hän keräsi tietysti yrttejä parantajan tointaan varten, mutta teki kaikenlaista muutakin, kuten pyykkäsi, leipoi ja värjäsi lankoja.

”Eira kumosi värjäyksessä käyttämänsä veden maahan, asetti padan kyljelleen vasten koivun runkoa ja nosti lankojen sekoittamiseen käytetyn koukkupäisen puukepin oksan haarukkaan valumaan vettä. Hänen ympärillään risteili vasta värjättyjä villalankavyyhtejä, jotka roikkuivat vettä tippuen väliaikaisten orsien päällä. Tänään hän oli käyttänyt värjäämiseen samettijalkoja, joita löytyi helposti läheisistä havupuumetsistä.”

Vaikka minä en innostunut Näkijän tyttärestä, niin romanttisen historiallisen viihteen lukija, jota yliluonnolliset ilmiöt eivät häiritse, pitää kirjasta varmasti. Näkijän tyttäreen ovat ihastuneet mm. Kirsi ja Suketus (tosin pienin varauksin).

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Tammi 2012, 569 s