”Maalausta oli mahdoton irrottaa näpelöidystä kirjasta, jonka yhdellä sivulla – se ei ollut mitenkään voinut jäädä sattumalta siltä kohden auki – oli Faulquesin uran alkuvaiheessa otettu mustavalkoinen kuva Pochentongin markkinoilta, Phnom Penhistä, punakhmerien sinkoaman ammuksen jälkeen: siinä haavoittunut lapsi istui maassa vielä räjähdyksen sokaisemana ja katseli äitiään joka lojui ruudussa lävistäjän suuntaisesti selällään, päässään kranaatinsirpaleen avaama haava, josta veri maalasi maahan pitkiä, mutkikkaita noroja.”
Taistelumaalari on entinen
sotavalokuvaaja Faulques, joka on jättänyt pitkän ja menestyksekkään
valokuvausuransa ja maalaa nyt suurta taistelumaalausta 1700-luvulta olevan pyöreän
tornin sisäpinnalle. Kirjan toinen henkilöhahmo on kroaatti Ivo Marković, josta
Faulques on ottanut maailman lehdissä julkaistun kuuluisan kuvan Jugoslavian
hajoamissotien aikaan ja joka on etsinyt Faulquesin käsiinsä vuosien jälkeen.
Kolmaskin henkilö on, mutta vain Faulquesin muistoissa. Hänen entinen
rakastettunsa, myös valokuvaaja, jota Faulques ei voi unohtaa.
Paradoksaalisesti naisen nimi on Olvido (= unohdus).
Iso osa kirjasta on Faulquesin ja
Markovićin keskustelua. Markovićin kautta pohditaan sitä, voiko kukaan jäädä
ulkopuoliseksi. Hänen koko elämänsä muuttui Faulquesin ottaman kuvan
seurauksena. Onko kuvaaja siis vastuussa, vaikka onkin vain tarkkailija, eikä
osallistuja?
Faulques on jättänyt valokuvauksen, koska
hän on tullut siihen tulokseen, että vain maalaamalla tavoittaa totuuden. Hänen
maalaustaan voitaisiin kutsua nimellä ”Kauhu” tai ”Pahuus”. Siinä on alkuun
kirjoittamani katkelman tyyppisiä kohtauksia, julmuuksia, joita Faulques on
aiemmin valokuvannut. Maalarin muistelemat raakuudet on etäännytetty, ne nähdään
hänen silmiensä tai kameran linssin läpi. Muuten ne voisivat olla (ja ehkä ovat
näinkin) lukijalle liikaa.
Taistelumaalari on niitä kirjoja, josta
ei voi sanoa, pitääkö siitä vai ei. Ennemminkin on kysyttävä, haluaako sen
lukea vai ei. Niin julma kuva siinä on ihmisestä.
Arturo Pérez-Reverte: Taistelumaalari
Like 2007, 313 s
Suomentanut Satu Ekman
Kansi: Eliza Karmasalo
Espanjankielinen alkuteos
El Pintor de batallas 2006
Tämä on minulla juuri kesken, ja vaikka en ole vielä aivan puolivälissääkään, uskallan jo sanoa pitäväni kirjasta. Toki esille on tullut julmuuksia, mutta taitavasti Perez-Reverte kirjoittaa. Miinusta tämä Taistelumaalari on paljon parempi kuin uusin suomennos Kohtalon tango.
VastaaPoistaTaistelumaalari on kieltämättä hyvä kirja, mutta en osaa sijoittaa sitä asteikolle pidän - en pidä. Olen lukenut Pérez-Reverteltä Miekkamestarin, josta pidin, Kapteeni Alatristen, joka menetteli ja Flaamilaisen taulun, josta en pitänyt lainkaan. En siis tiedä, mikä minua odottaa, kun luen hänen kirjojaan.
Poista